Alta - Storfjord 2006

Matkailukokemuksia kulkurilla
Avatar
Lahti32
Vapaaherra
Viestit: 4271
Liittynyt: 03 Helmi 2005 09:05
Truck: Jäämeri Express
Location: Lumijoki

Alta - Storfjord 2006

Viesti Kirjoittaja Lahti32 »

Palailtiin tässä taas reissusta.

Käytiin Norjassa kuuden päivän reissu. Matkassa oma perhe, vanhin tytöistä ei tullut mukaan.

Lähdettiin matkaan lauantai-iltana ja ajeltiin ekka Ranualle jossa olimme ensimmäisen yön. Siitä matka jatkui sunnuntaina Rovaniemelle, Kittilään, Muonioon ja Yli-Muoniossa yövyimme kauniin lappilaisen järven rannalla. Siinä oli kansainvälistä tunnelmaa, lisäksemme yöpyi saksalaisia, italialaisia ja tanskalaisia. Maanantaina jatkettiin matkaa Enontekiön Hettaan josta sitten Galdotievan kautta Norjan rajalle. Galdotievassa oli Shellin huoltoasema heti niin yksikseen että olikohan Shellin isot pomot Helsingissä unohtaneet sen olemassaolon sillä simpukkakylttikin oli peräisin 70-luvulta :lol: :lol:

Raja ylitettiin ja Kautokeinon kautta matka jatkui Altaan jota lähestyttäessä saatiin lasketella kaunista rotkolaaksoa kapeaa tietä, Altassa tutustuimme kaupunkiin ja kävimme ostoksilla paikallisissa kaupoissa. Illan mittaa jatkoimme hieman E6 tietä etelään, paikkaan nimeltä Kåfjord jossa oli pieni vuorovesisalmi sillan alitse, laaja sora-alue jossa oli paljon kalastelijoiden ja retkeilijöiden asuntoautoja parkissa. Sinne siis bussilla sekaan. Parkkeerattiin vähän taka-alalle ja siinä sitten grillattiin makkaraa ja vähän pyöräiltiin ja pelattiin lasten kanssa. Ilta venyi pitkäksi ja muksut meni nukkumaan. Suunniteltiin itekki nukkumaanmenoa, monessa asuntoautossa oli vedetty verhot alas, pääteltiin et kaipa tässä saa yöpyä :? eiköhän keskellä yötä joku nuori pojankoloppi koputtele takaikkunaan ja käy kokeilee luukkuja... onneksi satuin huomaamaan tyypin ja hyökkäsin kartanolle huutaa et mitä nää jätkä siellä toimitat :o Kyllähä se oli häjissään :shock: mutta me sitten päätettiin että eipä arvaakkaan tässä yöpyä ja hiljalleen vaihdettiin maisemaa.

Altasta Talvikiin asti on E6 valtatiekin aika pientä tietä, rekkaliikenne öisin ihan vilkasta, niinpä ajeltiin ilman kiirettä parikymmenta kilsaa etemmäs ja sitten yövyimme siinä.

Edelleen seuraaavana päivänä jatkoimme Sörstraumenille jossa vähän kalastettiin mutta mitään ei saatu. Oli muuten ponteva nousu ennen Sörstraumenia. 9km ylämäki alkoi tyypillisesti mutkan takaa jossa liikennemerkki varoitti 9% noususta seuraavan 6km matkalla :shock: :shock: :shock: Pikku vaihteella yhä ylös aina vaan, pilveen asti ja sen yläpuolelle, kunnes hieman loiveni mutta taas aina vaan nousi ja nousi. Nousi myös moottorin lämpö tasaisesti matkan jatkuessa, se oli kuin aikapommi, kumpi loppuu ennemmin, mittarista vihreä alue vai ylämäki :( onneksi mäki loppui ensin ja hyvinhän se jäähtyi kun loppunousussa väännettiin patterit päälle :wink:

Huipulla kävimme lasten kanssa kiipeilemässä vuorella. Alaskin tultiin, helppo oli lähteä löysäämällä käsijarru, sitten vain moottorilla jarruttelemaan ja jarrua säästellen aika matka takaisin merenpinnan tasolle.

Mentiin sitten Sandnesiin leirintäalueelle yöksi. Tauti kun osais noita kieliä, ei tahtonu saada millään paikkaa selvitetyksi, aivan elekieleksi ja paperilapulle piirtelyksi meni :oops: :oops: :oops:

Paikalla oli vain suomalaisia ja paikka oli hyvin rauhallinen. Seuraavana päivänä ajettiin sitten Nordreisaan jossa tankattiin ja hiljalleen ajettiin Birravarreen asti johon olikin tehty hieno levähdysalue. siinä söimme ja vähän kalastimme, ainoa saaliskin putosi koukkua irroitettaessa kiven koloon niin syvälle ettei pois saatu :cry:

Birravarresta alkoi tunneliosuus ja Olderdalenista Skibotniin asti oli paljon hyviä kalapaikkoja. Jopa bussin sai helposti parkkiin. Kalaa ei tullut kuitenkaan ja jatkettiin sitten Storfjordiin, samaan kylään josta keväällä jatkettiin Lyngenin kalastuskeskukseen. Siellä koitettiin hussata loppuja NOKkeja mutta eipä kulunut onneksi kaikki, ja sittenpä palailtiin koti-Suomeen Kilpisjärvelle. Nousu Kilpisjärvelle oli yhä vaikuttava jyrkkine kanjoneineen tien vierellä. Vaimo mokoma julisti takakamarista yhtä sun toista tuosta vuoristoajelusta bussilla ja vakuutti moneen kertaan ettei koskaan lähde Norjaan kun koko ajan saa pelätä putoamista johonkin :o :?

Mutta minusta on nautinnollista ajella vuoristotietä. Kyllä se bussi siellä kulkee niinkuin muutkin autot. Ylämäkeen pienemmälle vaihtaminen on ainakin meidän Volvossa keskittymistä vaativaa, vauhti loppuu vastamäessä yllättävän äkkiä, suunniteltu pienempi vaihde saattaa vaitamisen jälkeen ollakin pykälää liian iso...

Kotisuomessa yövyimme Maunussa pienen mökkikylän pihamaalla josta kekkaistiin jatkaa Ruotsin puolta kotia päin. Mutta olisko
kannattanut. :roll:

Heti Ruotsin puolelta alkoi hervoton tietyömaa jota ei missään ilmoitettu kuinka pitkä työmaa se on. Hiljalleen lähdetttiin ryttyyttämään etiäpäin kohti Övre Sopperoa ja Vittangia. Olihan se ryminää :!: :evil: eikä millään loppunu :( :o :o 20 kilsaa ajettiin ja ryskättiin etteenpäin niin eiköhän ala bussissa haista p***a :shock: :?: :?: Minä mietin teoriaa olisko tuuletusputkeen mennyt tavaraa ettäku bussi kallistelee ja lasti liikkuu molemmin puolisten säiliöiden väliä niin tuuletus jotenni estyy ja hajulukosta pulputtas hajua :?: :?:

Ei auta ku pysähtyä kahtoo mikä on hajun syynä. Aavistin pahinta kun näin että sivuluukusta lirisee :roll: :o :shock: :shock:
Niinpä justii se säiliö oli saumasta pettäny ja jätevettä tihkui akkujen sekaan :cry: :cry: Voi että ollaan jossain Ruotsin lapissa ja nyt tämä sitten pitäs tyhjentää johonni. Mutta hei :idea: sinne vaan kostoksi raviojaan :twisted: :twisted: :twisted: mitä tekee niin huonua tietä :evil: ja iloisesti loiskui 500 litraa ojaan. Enhän nyt voinu jäädä odottelemaan että se tankki halkeaisi totaalisesti :cry: :D :D

No onneksi oli vanha portapotti matkassa ja jatkettiin matkaa Junosuandon kautta Pajalaan, Kolariin, Pelloon, Kemiin ja kun hyvään marssivauhtiin päästiin niin laskettiin sitte kotia asti, tulihan siinä 11 tuntia päivälle ajoa mutta taukoja pideltiin niin matka ei ollut lainkaan raskas.

Reissu oli oikein hyvä bussimatkaa ajatellen. Reitti soveltuu myös niille joilla on vähemmän kokemusta Norjassa ajamisesta sillä maasto Suomessa on loivaa, muuttuen tasaisesti kohti Norjaa, mutta missään vaiheessa ei tule ajamatonta paikkaa. Tiestö on pääosin kaksikaistaista, tosin paikoitellen kaistaviivat oli maalattu niin kapeaksi ettei bussin raideväli mahtunut viivojen väliin. Pari kertaa oli kaistaviivanmaalauskoneellakin tullut jonkinmoinen hätä kun keskiviiva pakeni ykskaks metsään :lol: :lol: :lol: ja sitä sitten oli spraymaalilla koitettu peitellä :!:


Muutamia havaintoja matkalta:

- Auto on hyvä olla tiptop kunnossa. En muistanut että kallistuksen vakaajan pusla oli pidempään ollut hajalla ja ei se suomessa kolissut mutta kyllä norjassa kolkatti

- Kaikki lukot kuntoon

- ei kannata yrittää Norjassa yli 200km päivämatkoja

- Lapsetkin viihtyvät kun on tilaa matkustaa

- varaa 10NOK kolikkoja tai jäät ilman suihkua leirintäalueella :oops:

- Tutustu siihen sanakirjaan jo koulussa
Tulevaisuus on sähköinen