Auto on kerran ollut siinä parkissa päivän kun tarvittiin enemmän tilaa kotipihaan.
Halli on ympäri ajettavissa ja pihaan pääsee ilman ylimääräisiä naamanliikkeitä.
Ainoa vaan, että täytyisi päästä palaamaan valtatietä takaisin tulosuuntaan.
Otan varovaisen puhelinyhteyden naapuriin ja lupa heltiää per heti.
Samassa ajatus kulkee sen verran, että muistan kilometrin päässä olevan levähdyspaikan.
Siinä pääsisi ympäri kunhan vain kääntää vasten kieltomerkkiä vasemmalle toisessa päässä. Se vaikuttaa tässä tilanteessa pienimmälle pahalle.
Siispä moottori seis, kakkonen päälle ja silmä kovana seuraamaan koska mäestä ei kajasta ajovalojen loistetta.
Ennenpitkää ilmaantuu tyhjää ja painan starttinapista. Lossi lähtee hiljalleen liikkeelle startin voimin, mutta ei käynnisty :oushit:
Samassa huomaan sammutinnupin jääneen ulos vedetyksi. Tyrkkään nupin alas ja moottori räjähtää käyntiin, mutta samassa lämpö- öljynpaine- ja polttoainemittari pimenevät
Ei muuta kuin lappu lattiaan ja vehkeet tielle ennenkuin takaa ehtii tulla joku.
Vaihteen vaihdossa tulee jännää, sillä en ole koskaan edes kokeillut vaihteiston ominaisuuksia ilman kytkintä ja nyt ei epäonnistumisille olisi isommin tilausta.
Kolmonen menee vallan mallikkaasti päälle, samaten nelonen ja vitonen. On sävelkorva ilmeisesti jotenkin kohdallaan. Ja hyvä onkin olla, koska perään on hetimiten ilmaantunut toinen auto. Koitan pimeässä tihrustaa levähdyspaikan tienpäätä ja tyrkkään oikein hyvissä ajoin vilkun päälle.
Risteys ilmestyy pimeästä, tyrkkään vaihteen vapaalle ja annan rullata toiseen päähän.
Tässä on onneksi kohtalaisesti näkyvyyttä, joten ihan samanmoisella surmansyöksyllä ei tarvitse lähteä kuin pysäkiltä.
Pysäytän risteykseen ja jätän moottorin käyntiin toistaiseksi.
Arvelen, näkyvyyttä olevan niin hyvin, että ehdin kyllä sammuttaa moottorin ja tyrkätä vaihteen päälle sopivan välin tullen.
Pienen odotuksen jälkeen tulee tyhjä hetki ja saan lossin liikkeelle samoin toimin kuin pysäkiltä lähtiessä.
Vähän oikein hämmästelen kuinka hienosti pykälät solahtavat päälle. Aski melkein imaisee seuraavan vaihteen päälle.
No, eihän se isommalle vaihtaminen mikään temppu olekaan.
Kotitien risteyksen lähestyessä alan hiljentää hyvissä ajoin, kovin suurta luottoa ei ole, että pienemmälle vaihtaminen onnistuisi välttämättä lainkaan.
Ja eihän se lopulta onnistukaan. Suosiolla pysäytän auton hiekkatielle ja lähden uuteen alkuun. Ajelen naapurin hallin pihaan ja kömmin uudestaan alle mulkoilemaan.
Nyt on rauhallisempi paikka ja aamukin sarastaa jo niin, että näkyvyys on huomattavasti parempi.
Nyt löytyykin pienellä katselulla kytkimen pääsylinterin vierestä puhjennut letku.
Enempiä ei nyt ehdi ihmettelemään vaan lähden jalkamiehenä lampsimaan vajaan kilometrin verran kotiin, että pääsen lähtemään tekemään valmiiksi työt jotka kävin aamulla aloittamassa.
