Kesäkierros 4.8 - 11.8. 2018
Vähän tyngäksi jäi suunniteltu "Suomen kiertue" kun emännän lomat alkoi vasta elokuussa ja lasten koulut vastaavasti alkaa 13.8. Ja elokuun alussa oli vielä pojilla jalkapallojuttuja että ei edes ihan heti päästy matkaan.
Tuurin Miljoonativoli oli loppumassa 5.8.2018, ja sinne tietysti oli pääseminen. Meillä oli vanhimmalle 14v pojalle oikein kuponki että pääsee ilmaiseksi, alle 13v:hän pääsee muutenkin. Paikan päällä osoittautui että viimeisenä päivänä tivoli on ihan kaikille ilmainen, eli myös aikuisetkin pääsivät ilmaiseksi kieppumaan.
Tuurissa oltiin 2 yötä ihan siinä parkkipaikalla vaan, nyt kun aurinkovoimala tuotti virtaa niin en katsonut tarpeelliseksi mennä campingin puolelle. Mukavammin kävelymatkan päässä tivoli ja kauppa sun muut.
Sunnuntai-iltana oli mielenkiintoista seurata tivolin purkamista! Alla olevassa kuvassa on jo maailmanpyörästäkin kärryt kerätty pois. Aamuun mennessä oli kenttä tyhjänä. Purkamista seuraamassa pyörähti myös joku herrasmies joka kyseli tunnenko "Appendix"-nimistä orkesteria, hän oli siinä kuulemma soittanut Olli Lindholmin kanssa. No en kyllä tiennyt..
Kyläkaupassa huomattiin jo sunnuntaina paitapuoti jossa voi omasta kuvasta teettää paidat, mutta oli vasta maanantaina auki. Meidän 12v Roope tuosta intoontui että tehdään Osku-paidat, ja piirteli siinä viikonlopun aikana sekä Osku-koiran että Osku-bussin kuvatukset.
Maanantaina sitten marssittiin aamulla paitakauppaan. Huvitti kun myyjä kysyi että "missäs formaatissa teillä on kuva", no meillähän oli A4-formaatti käytössä..
Teetti vähän lisätyötä kun kuva piti ensin skannata koneelle, ja sitten vielä paitasetä joutui tietokoneella käsin piirtämään hahmojen ääriviivat että saa kuvan leikattua irti taustasta. Oli sen verran pitkällisen näköinen projekti että jätettiin paidat tekeytymään ja lähdettiinkin käymään Ähtärin eläinpuistossa.
Aika mukavia otuksia nuo pandat. Kuvassa panda on valtaisan ongelman edessä, porkkana on katkennut tuon pikkupöllin sisään eikä tule ulos.
Puoli tuntia se jaksoi taistella tuon kanssa, välillä oli kontio seljällään ja pölli kaikkien neljän jalan päällä pyöriteltävänä mutta ei vaan siltikään porkkanapinne helpottanut.
Ajeltiin Tuuriin takaisin ja tajuttiin että paitakauppa olikin mennyt jo viideltä kiinni, jotenkin oli mielessä ajatus että se olisi ollut seiskaan. Eli vielä yksi yö oltava Tuurissa vaikka ajatus oli ollut jo jatkaa matkaa. Mentiin nyt oikein campingiin. Rouva oli kyläkaupasta ostanut jonkun Suomi-Punk Karaoken, eikun se vaan koneeseen ja laulamaan. Heti eka biisi oli Appendixin "Ei raha oo mun valuuttaa".
Muita matkalaisia huvitti kun kerroin että mää muutes juttelin tän bändin kitaristin kanssa eilen illalla tuolla pihalla.
Terveiset herralle jos sattuu lukemaan, että nyt jos kysytään niin Appendix on sittenkin tuttu!
Kuvassa hiukan tutumpaa punkkia.
Seuraavana aamuna hakemaan ne paidat! Kyllä tuli hienot! Olen kyllä ylpeä meidän 12veen piirustustaidoista, taitaisi minun tekemänä olla vähän erinäköinen.
Paitojen väritkin on noiden Oskun raitojen mukaan.
Pitää muistaa oikeassa järjestyksessä seisoskella..
Sitten ajeltiinkin Raippaluotoon. En ole siellä käynyt, ja kiinnosti nähdä Suomen pisin silta. Ajeltiin vielä vähän pitemmälle ja etsittiin sopiva P-paikka ruokataukoa varten. Osa porukasta kävi myös uimassa meressä. Vesi oli kirkasta mutta pohja kivinen ja niljakas, ei paras uintipaikka siis.
Sitten Kalajoelle. Jotenkin en ole tuollakaan ikinä käynyt. Kyllä on hienot biitsit, harvoin missään etelän lomakohteissakaan tuommoisia nähnyt! Ja sattui vielä unelmapäivä, +26C ja aurinkoista vaikka muuten koko viikko oli aika paljon viileämpi.
Ajateltiin että ollaan yksi yö campingissä ja toinen puskassa. Campingissä oli pienehköstä lisähinnasta saatavilla "Seaside" -paikkoja läheltä rantaa. Kyllä olikin lähellä, oikeasti auto suoraan hiekalla käytännössä. Piti pesuvatiin laitella jalkavesi ettei kaikki hiekka kulkeennu bussiin sisään. Saunottiin tietty kanssa.
Kivat löylyt on tuossa bussin saunassa, jotenkin erinomaisesti onnistui vaikka odotukset oli vähän vaisut pienestä sähkökiukaasta johtuen.
Bussin katolta napattu panoraamakuva:
https://photos.app.goo.gl/WTVNFX2PgkgW5yw3A
Ekan yön jälkeen olikin ylläri josta toisessa topicissa jo huutelin, olin illalla innostuksissaan jättänyt vaihteen päälle ja nyt oli paineet (ehkä siitä johtuen?) laskeneet sen verran että enää ei vaihdetta saanut vapaalle että olisi auton saanut käyntiin. Ei auttanut kun käydä maksamassa toinen yö campingiä, matka ei jatkuisi aamupäivästä ainakaan ja klo 12 oli checkout. Mullahan oli ovia varten vanhasta jääkaapin kompurasta tehty ylläpitokompura, sen sai hanaa kääntämällä kytkettyä niin että se työntää ilmaa myös bussiin päin.. Mutta hidashan se on kuin mikä.
Jätettiin kompura päälle ja lähdettiinkin päiväksi Jukupark -vesipuistoon. Illemmalla kun tultiin takaisin, oli järjestelmässä painetta sen verran että kytkinpoljin tuntui normaalilta ja vaihde lumpsahti nätisti vapaalle.
Sitten taas sauna päälle ja uimaan..
Seuraavana aamuna ajelin auton alueen ulkopuolelle, mutta oltiin vielä päivä Kalajoella ja käytiin siinä kiipeilypuistossa kun pojat moisesta tykkää.
Saunahommissa oli 200l vesisäiliö jo aika lailla huvennut, ja vastaavasti jätevesisäiliö täyttynyt. Täytin puhdasvesisäiliön campingissä, mutta siellä oli ajokaivo vain harmaavesille niin en kehdannut kusisäiliötä sinne lorottaa.
Mutta karvanaamarien lista kertoi että Kalajoen Shellillä olisi ihan jätevesille tarkoitettu ajokaivo, ja kyllähän sieltä semmoinen löytyikin. Ekaa kertaa "reissussa" tyhjensin..
Seuraava etappimme olikin vähän erikoisempi, Lampinsaari. Se on Outokummun vanha kaivoskaupunki, josta kuitenkin kaivos suljettu 1992. Yksi tuttumme asuu siellä niin ajateltiin käydä moikkaamassa. Kylällä on kyläyhdistyksen pitämä camping-alue minimaalisin palveluin. Meillä toki bussi olisi aika omavarainen, mutta ajateltiin kyläyhdistystä tukea ja parkkeerattiin alueelle.. 19e/yö sähkön kanssa, halvempi kuin Tuuri.
Ja on siellä uimalampi ja saunat ja lapsille leikkipaikkaa sentään.
Aika jännä paikka oli kaikenkaikkiaan. Melkoinen aavekaupunki. Kaikesta näki että aiemmin oli ollut vilkas kylä palveluineen, nyt oli vaan ränsistyviä myymälärakennuksia ja taloja. Silti kuitenkin kääntöpuolena siistejä omakotitaloja hyvin hoidettuine pihoineen. Tuolla varmaan on aika edullista asua ja välimatkat esim Vihantiin ja Oulaisiin kuitenkin aika lyhyet.
Pari bussiakin löysin kun kylällä käveltiin, tai onko myymäläauto tämä räjähtäneempi..
Oskuun käypäisiä renkaita oli vino pino, ja kyllä noissa monessa ainakin pintaa olisi ollut.
Tiedä sitten montako vuosikymmentä ovat tuossa olleet.
Linja-autoasemaa ei vissiin ole vähään aikaan käytetty, pajut kasvaa jo laitureistakin läpi..
Tuommoisia hylättyjä "paritaloja" tuolla oli paljon. Osa oli kyllä ihan hyvässäkin kunnossa ja asuttuja..
Illalla tapahtui ihan uskomaton asia.
Campingin pihaan kurvasi herrasmies joka kertoi olevansa sen Arin veli jolta oltiin Osku ostettu. Oli kuulemma muutaman kerran hieraissut silmää ohi ajellessaan kun tuttu bussi vilahti.
Hetken päästä paikalle pölähti myös Oskun mummi ja ukki.
Eli näiden veljesten vanhemmat. Asuvat siinä noin 100m päässä leirintäalueelta.. "Voi voi sentään, sehän on meidän Osku tullut taas mummia katsomaan!"
Ihan mukavat haastelut oli, ja toki Oskun uudistunut sisusta kiinnosti kovasti.
Seuraavana aamuna lähdettiinkin jo kotia kohti, mutta ajatus oli että pysähdytään kuitenkin jossain vielä yhdeksi yöksi. Jossain kohtaa tuli mieleen että ihan jo lähellä kotia on Pulkkilan harju, jossa on hyvä P-paikka siinä Päijänteen kansallispuiston alueella. Siinä pitäisi olla kivoja luontopolkuja joista lapset kyllä tykkäävät, ja muutenkin kivat maisemat.
Tuosta sitten lähdettiinkin aamulla kotiin päin. Käytiin kylläkin vielä Bus Burgerissa syömässä, se jotenkin kuuluu bussimatkailuun oleellisesti.
Tuolta lähtiessä ilmeni tuo laturiongelma mitä toisaalla kysäisinkin, muuten melko lailla vailla teknisiä murheita selvittiin.