Volvo tuli taloon..
Lähetetty: 26 Elo 2015 16:12
Nyt siis projektiaihion etsintä on loppunut ja sopiva aihio löytynyt...
Aihioksi valikoitui Volvo B57 Wiiman korilla, -81vm. Matalalattiabussi...
Bussi oli siis valmiiksi purettu. Penkit olivat pois ja takaosan lattiaa madallettu.
Mehän kävimme katsomassa aihiota yhtenä hyvin sateisena iltana. Emme oikeen hetkessä lämmenneet, koska no, sitä vettä tuli ulkona ja bussin sisällä ja ja ja... Ikkunoita rikki, hivenen vihreää kasvustoa sisällä ja ulkona.... Bussi ei ollut ajokunnossa, emmekä saaneet sitä akkujen uupumisen vuoksi käyntiin.Lupasimme palata asiaan... Mutta jotain siinä jäi kuitenkin kytemään. Myyjä vakuutti, että tekniikka toimii ja ei jarruissakaan isoa vikaa ole. Ja näimme vihkosen, mihin oli tosiaan merkitty kaikki tankkauksista lähtien. Asiaa pohdimme kotona muutaman päivän...
Projektiahan tai sen suunnittelua ylipäänsä hidasti myös, että meillä ei ollut talli/hallipaikkaa ollenkaan. Edes niinku tiedossa. Ja kerrostalossahan ei kamalasti remonttia pihalla tehdä.
Mutta nuohan nyt on vaan ihan sivuseikkoja ja asioita, mitkä on helposti korjattavissa. Eikä me annettu niitten hidastaa tätä "unelman toteutumista" tai sen aloittamista.
Niin siinä sitten kävi, että lähdimme tätä lähimaastoa haravoimaan isännän kanssa pyörillä ja kappas. Halleja löytyi jos jonkinlaisia. Mutta ei sitä "meille sopivaa". Kunnes sitten kotimatkalla ajoimme sen hallin ohitse, minkä ohi olin ajanut autollakin kymmeniä kymmeniä kertoja... Siihen kurvasimme pihaan pyörillämme ja pyörimme hallin kulmalla. Tää ois loitava! Ja tohon vois muutta asumaankin!
Niin siitä sitten löytyi ovesta, auringon haalistama lappu, missä puhelinnumero...
Yksi asia johti toiseen. Toinen kolmanteen ja joo, nyt meillä on hallipaikka ja hallin päätyyn tulee meiän uus vuokrakoti, kunhan saadaan remontti tehtyä.
Sen jälkeen soittamaan Volvon omistajalle. Me otetaan se! Haetaan kun on ajokunnossa.
Eipä siinä kauaa mennyt, kun tuli viesti, että nyt tämä on ajokunnossa. Ja eilen sitä sitten lähdettiin hakemaan. Isännän kanssa kahdestaan.
No, faktat oli tiedossa. Pidempään seissyt. Jarruissa vikaa, jotka nyt siis korjattu. Varasimme työkaluja matkaan ja asenteella, kyllä se omaan pihaan saadaan, liikkeelle.
Hakumatkaa oli 260km. Aamusta siis liikkeelle. Isännälläki vapaapäivä.
Ensin lähimmälle konttorille, että saadaanko siirtokilvet. Jos ei saada, mitäpä sitä suotta sitten pidemmälle lähtemään. Saimme me, vaikka eipä mulla enään vissiin nykylainsäädännön mukaan ole ajo-oikeutta linja-autoon. Sillon nuorena tyttönä ku niitä kuitenki tolla C kortilla ajoin, siirtoajoja ja testiajoja, mut vissii enää en saisi niitä ajaa. Niin tää maailma muuttuu....
Mutta tää ei siis siirtokilpien saantia hidastanut, D merkinnän puuttuminen minun ajokortista.
Siellä se linja-auto sitten seisoi, valmiina pihassa. Yllätys oli todella positiivinen! Sitä oli siistitty. Ikkunoita pesty. Ajettu ja muutenkin laitettu sellaiseen kuntoon, että sillä on turvallisempaa ajaa. Myös muistikuva linja-autosta muuttui. Ei se ollutkaan niin "rujo romu".
Kaupat siis tehtiin ja eikun menoksi.
Lähtiessä tiedettiin, että juu, seissy pitkään. Jarruis ollu vikaa. Ja joo, renkaissa vähän repeymää tai halkeamaa tai miksi sitä nyt kutsuis. Mutta mulla ei kamalan luja luotto kyllä ollu siihen, että se kulkis ku unelma kotiin saakka.
Isäntä meni siis eellä. Mä hippi-bussilla perässä. Olimme sopineet, että varovasti mennään ja soitellaan jos jotai tulee...
No, niihä siin kävi, et isäntä unohti innoissaan sen "varovaisuuden" jne. Ajo ku pikkupoika innoissaan eteenpäin. Ja mikäs sen mukavampaa, kun innoissaan oleva isäntä. Pitääki olla innoissaan! Olin minäkin!
Mut ku siellä peräs tulin ja sitä valkoista usvaa hetken kattelin ja sen jälkeen sellaisen palaneen katkun kera ajelin ja isännälle yritin soittaa useampaan otteeseen, et hei, joskos katottais missä vika.....
Jostain syystä sen puhelin oli kaput. No, Soneran liittymä oli jo vaihtoon mennykki ja täs ny ootellaa uuen operaattorin toimivaa liittymää, juuriki tästä syystä, että liian usein puhelut ohjautuu suoraa vastaajaan, vaik puhelimessa ei oo vikaa. No, niin nytkin. Puhelut meni vastaajaa ja isäntä vaa jatkaa matkaa...
Piti sit ottaa toiset keinot käyttöön. Torven soittamine ei tuottanu tulosta. Eikä kyl valojen räpsyttäminenkää... Siin kohtaa aattelin, et jään kyl sen verran kauas, et jos rengas räjähtää tai jotai, ni...
Ja just siin kohtaa nään, kuinka (huom, takana tulevan näkökulmasta) bussi alkaa heittelehtii... Sydärihä siin tuli. Miljoona ajatusta... Menikö rengas? Hirttikö rengas kii? Jarrut? jnejne?? MITÄ IHMETTÄ TAPAHTUU??? Onko se koht kyljellää ojas?
Ja samalla kyl jossai pääkopan uumenis alko ihmetys. MIks ei syty jarruvalot?
No, eipä siin mitää. Kohta se matka jatku taas suoraan...
Savuki lakkas eikä palaneen katku ainakaa mulle asti enää tullu. Isäntä se jatkaa suoraan eteepäi ja kaik näyttää olevan kunnos. Paitsi mä. Sain kyl sellase sätkyn, et ei mitää rajaa. Enpä mä siin autosta ollu huolissaa, vaan kuskista.
No, sit ku se pysähty, nii niinhä mulla pääsi muutama ärräpää, et mitä ihmettä sä oikee touhuut????? No, toine oli vaa kokeillu, onko ohjaukses väljää. Ja joo, oli se nähny kerran et räpsytin valoi, mut....
Ja ai, ei puhelin toimi.
Joo.
No, siin, et mä sain pulssini taas jokseenki kondiksee, meni kyl aika pitkä aika...
Pääasia, et kaik kunnos. Ja se, miks sitä savuu tuli ja hajuu, ei selvinny: Mutta ihmekkö tuo, jos auto pitkään seissy.
Rengaspaineita käytii tarkistaa matkalla ja vaihdettii välillä kuskia. Oliha sillä ilo ajaa. Vaik vähän se oli hapuilemista. Onhan siitä varmaa se 10-15 vuotta, ku viimeks oon bussilla ajanut. Ja "kunnon kuorma-autollaki" ajamisesta on ainaki se 8 vuotta.
Mutta tuohan toimi ku unelma. Vaihteet meni sisää aivan ku itsestään. Ei mitään ongelmaa. Kytkin, jarrut, kaikki toimi. Kyllä mä nii tykkäsin ajaa!!! Ainoastaan lämmöt heittelehti välillä. Mutta siihen autto vauhdin hiljentäminen. Eikä se koskaan noussu liian korkeelle. Kunhan eli.
Mutta sit iski nälkä ja pakko oli pysähtyä. Sammutin auton huoltsikan pihaan ja huomattii, että nestettä puskee syylärin korkin välistä. Lämmöt ei ollu kyl tapis, ku siihen tulin, et vika on jossain muualla. Otettii korkki irti ja sieltä oli menny se tiiviste ihan kokonaan rikki. Mukana ei teitenkään ollu mitään tiivisteeksi kelpaavaa. Yllätys.
Isäntä sai huoltsikalta paksunpaksua nahkaa, jolla saatiin korkki tiivistettyä.
Ku siitä sitte yritettii lähtee, ni kappas, ei lähe käyntii! Ei tapahu mitää.
Lisävirtaa hippi-bussista annettii.
Ei auta.
Sulakkeet, ok.
Mietittii, et ei varmaan sit riitä virta tosta 12v järjestelmästä tohon 24v järjestelmään. Eikä näy isoja autoja lähistöllä, jolta vois kysyä apua.
Isäntä sitten rupes tarkastelemaan niitä johtoja tarkemmin. Hiomapaperin kanssa kävi niitä läpi. Oltiin me siinä tunti jos toinenki jo vietetty kun sitten pihaan saapuikin rekka. Minä sinne kysymään, et joskos saatais virtaa tohon projektiin...
Lupasi. Mutta samaan aikaan selkäni takaa kuuluikin ison moottorin murinaa. Johtojen putsaus oli auttanut ja bussi oli tärähtänyt käyntiin! Jeeee! Matka voi jatkua!
Kerran pysähdyimme ostamaan kahvia ja teetä, kun mulla alkoi silmää luppasee ihan liikaa. Oli jo ollut pitkä päivä.
Mutta ennen puoltayötä olimme määränpäässä. Hallin päätyyn parkkeerasimme bussin ja lähdimme kotiin.
Unohtu siinä sitten kysyä isännältä, että vieläkö ne lämmöt heittelehti sen tiivistämisen jälkeen. Mutta tuo selvinnee aikanaan.
Todella positiivisella ja tyytyväisellä mielellä tässä ollaan. Tästä on hyvä jatkaa. (Kunhan ensin saadaan se oma koti remontoitua)...
Aihioksi valikoitui Volvo B57 Wiiman korilla, -81vm. Matalalattiabussi...
Bussi oli siis valmiiksi purettu. Penkit olivat pois ja takaosan lattiaa madallettu.
Mehän kävimme katsomassa aihiota yhtenä hyvin sateisena iltana. Emme oikeen hetkessä lämmenneet, koska no, sitä vettä tuli ulkona ja bussin sisällä ja ja ja... Ikkunoita rikki, hivenen vihreää kasvustoa sisällä ja ulkona.... Bussi ei ollut ajokunnossa, emmekä saaneet sitä akkujen uupumisen vuoksi käyntiin.Lupasimme palata asiaan... Mutta jotain siinä jäi kuitenkin kytemään. Myyjä vakuutti, että tekniikka toimii ja ei jarruissakaan isoa vikaa ole. Ja näimme vihkosen, mihin oli tosiaan merkitty kaikki tankkauksista lähtien. Asiaa pohdimme kotona muutaman päivän...
Projektiahan tai sen suunnittelua ylipäänsä hidasti myös, että meillä ei ollut talli/hallipaikkaa ollenkaan. Edes niinku tiedossa. Ja kerrostalossahan ei kamalasti remonttia pihalla tehdä.
Mutta nuohan nyt on vaan ihan sivuseikkoja ja asioita, mitkä on helposti korjattavissa. Eikä me annettu niitten hidastaa tätä "unelman toteutumista" tai sen aloittamista.
Niin siinä sitten kävi, että lähdimme tätä lähimaastoa haravoimaan isännän kanssa pyörillä ja kappas. Halleja löytyi jos jonkinlaisia. Mutta ei sitä "meille sopivaa". Kunnes sitten kotimatkalla ajoimme sen hallin ohitse, minkä ohi olin ajanut autollakin kymmeniä kymmeniä kertoja... Siihen kurvasimme pihaan pyörillämme ja pyörimme hallin kulmalla. Tää ois loitava! Ja tohon vois muutta asumaankin!
Niin siitä sitten löytyi ovesta, auringon haalistama lappu, missä puhelinnumero...
Yksi asia johti toiseen. Toinen kolmanteen ja joo, nyt meillä on hallipaikka ja hallin päätyyn tulee meiän uus vuokrakoti, kunhan saadaan remontti tehtyä.
Sen jälkeen soittamaan Volvon omistajalle. Me otetaan se! Haetaan kun on ajokunnossa.
Eipä siinä kauaa mennyt, kun tuli viesti, että nyt tämä on ajokunnossa. Ja eilen sitä sitten lähdettiin hakemaan. Isännän kanssa kahdestaan.
No, faktat oli tiedossa. Pidempään seissyt. Jarruissa vikaa, jotka nyt siis korjattu. Varasimme työkaluja matkaan ja asenteella, kyllä se omaan pihaan saadaan, liikkeelle.
Hakumatkaa oli 260km. Aamusta siis liikkeelle. Isännälläki vapaapäivä.
Ensin lähimmälle konttorille, että saadaanko siirtokilvet. Jos ei saada, mitäpä sitä suotta sitten pidemmälle lähtemään. Saimme me, vaikka eipä mulla enään vissiin nykylainsäädännön mukaan ole ajo-oikeutta linja-autoon. Sillon nuorena tyttönä ku niitä kuitenki tolla C kortilla ajoin, siirtoajoja ja testiajoja, mut vissii enää en saisi niitä ajaa. Niin tää maailma muuttuu....
Mutta tää ei siis siirtokilpien saantia hidastanut, D merkinnän puuttuminen minun ajokortista.
Siellä se linja-auto sitten seisoi, valmiina pihassa. Yllätys oli todella positiivinen! Sitä oli siistitty. Ikkunoita pesty. Ajettu ja muutenkin laitettu sellaiseen kuntoon, että sillä on turvallisempaa ajaa. Myös muistikuva linja-autosta muuttui. Ei se ollutkaan niin "rujo romu".
Kaupat siis tehtiin ja eikun menoksi.
Lähtiessä tiedettiin, että juu, seissy pitkään. Jarruis ollu vikaa. Ja joo, renkaissa vähän repeymää tai halkeamaa tai miksi sitä nyt kutsuis. Mutta mulla ei kamalan luja luotto kyllä ollu siihen, että se kulkis ku unelma kotiin saakka.
Isäntä meni siis eellä. Mä hippi-bussilla perässä. Olimme sopineet, että varovasti mennään ja soitellaan jos jotai tulee...
No, niihä siin kävi, et isäntä unohti innoissaan sen "varovaisuuden" jne. Ajo ku pikkupoika innoissaan eteenpäin. Ja mikäs sen mukavampaa, kun innoissaan oleva isäntä. Pitääki olla innoissaan! Olin minäkin!
Mut ku siellä peräs tulin ja sitä valkoista usvaa hetken kattelin ja sen jälkeen sellaisen palaneen katkun kera ajelin ja isännälle yritin soittaa useampaan otteeseen, et hei, joskos katottais missä vika.....
Jostain syystä sen puhelin oli kaput. No, Soneran liittymä oli jo vaihtoon mennykki ja täs ny ootellaa uuen operaattorin toimivaa liittymää, juuriki tästä syystä, että liian usein puhelut ohjautuu suoraa vastaajaan, vaik puhelimessa ei oo vikaa. No, niin nytkin. Puhelut meni vastaajaa ja isäntä vaa jatkaa matkaa...
Piti sit ottaa toiset keinot käyttöön. Torven soittamine ei tuottanu tulosta. Eikä kyl valojen räpsyttäminenkää... Siin kohtaa aattelin, et jään kyl sen verran kauas, et jos rengas räjähtää tai jotai, ni...
Ja just siin kohtaa nään, kuinka (huom, takana tulevan näkökulmasta) bussi alkaa heittelehtii... Sydärihä siin tuli. Miljoona ajatusta... Menikö rengas? Hirttikö rengas kii? Jarrut? jnejne?? MITÄ IHMETTÄ TAPAHTUU??? Onko se koht kyljellää ojas?
Ja samalla kyl jossai pääkopan uumenis alko ihmetys. MIks ei syty jarruvalot?
No, eipä siin mitää. Kohta se matka jatku taas suoraan...
Savuki lakkas eikä palaneen katku ainakaa mulle asti enää tullu. Isäntä se jatkaa suoraan eteepäi ja kaik näyttää olevan kunnos. Paitsi mä. Sain kyl sellase sätkyn, et ei mitää rajaa. Enpä mä siin autosta ollu huolissaa, vaan kuskista.
No, sit ku se pysähty, nii niinhä mulla pääsi muutama ärräpää, et mitä ihmettä sä oikee touhuut????? No, toine oli vaa kokeillu, onko ohjaukses väljää. Ja joo, oli se nähny kerran et räpsytin valoi, mut....
Ja ai, ei puhelin toimi.
Joo.
No, siin, et mä sain pulssini taas jokseenki kondiksee, meni kyl aika pitkä aika...
Pääasia, et kaik kunnos. Ja se, miks sitä savuu tuli ja hajuu, ei selvinny: Mutta ihmekkö tuo, jos auto pitkään seissy.
Rengaspaineita käytii tarkistaa matkalla ja vaihdettii välillä kuskia. Oliha sillä ilo ajaa. Vaik vähän se oli hapuilemista. Onhan siitä varmaa se 10-15 vuotta, ku viimeks oon bussilla ajanut. Ja "kunnon kuorma-autollaki" ajamisesta on ainaki se 8 vuotta.
Mutta tuohan toimi ku unelma. Vaihteet meni sisää aivan ku itsestään. Ei mitään ongelmaa. Kytkin, jarrut, kaikki toimi. Kyllä mä nii tykkäsin ajaa!!! Ainoastaan lämmöt heittelehti välillä. Mutta siihen autto vauhdin hiljentäminen. Eikä se koskaan noussu liian korkeelle. Kunhan eli.
Mutta sit iski nälkä ja pakko oli pysähtyä. Sammutin auton huoltsikan pihaan ja huomattii, että nestettä puskee syylärin korkin välistä. Lämmöt ei ollu kyl tapis, ku siihen tulin, et vika on jossain muualla. Otettii korkki irti ja sieltä oli menny se tiiviste ihan kokonaan rikki. Mukana ei teitenkään ollu mitään tiivisteeksi kelpaavaa. Yllätys.
Isäntä sai huoltsikalta paksunpaksua nahkaa, jolla saatiin korkki tiivistettyä.
Ku siitä sitte yritettii lähtee, ni kappas, ei lähe käyntii! Ei tapahu mitää.
Lisävirtaa hippi-bussista annettii.
Ei auta.
Sulakkeet, ok.
Mietittii, et ei varmaan sit riitä virta tosta 12v järjestelmästä tohon 24v järjestelmään. Eikä näy isoja autoja lähistöllä, jolta vois kysyä apua.
Isäntä sitten rupes tarkastelemaan niitä johtoja tarkemmin. Hiomapaperin kanssa kävi niitä läpi. Oltiin me siinä tunti jos toinenki jo vietetty kun sitten pihaan saapuikin rekka. Minä sinne kysymään, et joskos saatais virtaa tohon projektiin...
Lupasi. Mutta samaan aikaan selkäni takaa kuuluikin ison moottorin murinaa. Johtojen putsaus oli auttanut ja bussi oli tärähtänyt käyntiin! Jeeee! Matka voi jatkua!
Kerran pysähdyimme ostamaan kahvia ja teetä, kun mulla alkoi silmää luppasee ihan liikaa. Oli jo ollut pitkä päivä.
Mutta ennen puoltayötä olimme määränpäässä. Hallin päätyyn parkkeerasimme bussin ja lähdimme kotiin.
Unohtu siinä sitten kysyä isännältä, että vieläkö ne lämmöt heittelehti sen tiivistämisen jälkeen. Mutta tuo selvinnee aikanaan.
Todella positiivisella ja tyytyväisellä mielellä tässä ollaan. Tästä on hyvä jatkaa. (Kunhan ensin saadaan se oma koti remontoitua)...
Hieno tarina ja paljon voimia ja tsemppiä!
jos se nyt onnistuu... kokeillaas sitten linkitystä... onkohan se sallittua 
