Kylähullut Kulkurit

Kertokaapas kulkurit oletteko joutuneet bussin kanssa hankalaan paikkaan

Voisin ottaa esimerkin tämän viikonlopun Kuusamon reissusta Lähdettiin käymään mökillä perjantaina eikä tullut pieneen mieleenkään että siellähän on lumi maassa ja talvikelit. Talvi tuli vastaan siinä Taivalkosken ja Kuusamon välillä. Eihän tässä mitään muttakun mökille menee sellainen "mökkitie" jossa on 300m pitkä jyrkkä mutkainen mäki. Sitä ennen on pienempi nyppylä. Isoa mäkeä ei näe ennenkuin on pienemmän nyppylän ohi mennyt. No kieli keskellä korvaa Kuusamon kirkolta kohti itärajaa liukkaita pikkuteitä luistellen. Käännös mökkitielle, nyppylän yli josta näkee isoon mäkeen. Ajattelin pakittaa pois että eheeei tuonne kyllä mennä...vielä pääsee mutta eipä mennyt enää takaperin pienenkään nyppylän ohi. Pikemminkin kuljettaja alkoi muuttumaan matkustajaksi ja linja-auto alkoi muuttumaan kelkaksi, siinä ei auttanut mikään kun linjuri valui koko ison mäen alas assti No mitään ei sattunut kumminkaan, ajettiin mökkipihaan. Käytiin tuulastamassa järvellä ja vietettiin mukava viikonloppu. Minä pohdiskelin että jääköhän se tuo bussi pihaan koko talveksi. Tuota mäkeä ei tahdo päästä etuveto henkilöautolla millään ylös, parhaimmat on yrittänyt jopa 15 kertaa ennenkuin ovat mäen päälle päässeet. Järkättiin sitten pientä ulkoliikuntaa ja käytiin hakkaamassa jäisestä rinteestä hiekkaa ja parina päivänä porukalla hiekotettiin huolella koko mäki auringonpaisteen aikana, jolloin hiekka tarttui jäähän oikein hyvin. Sitten vaan ylös yrittämään. Tie on muuten tosi kapea muutenkin ja siitä otin kolmosella täysillä vauhtia, semmonen 65kmh ainakin. Vaimo kiipesi mäen päälle varoittamaan muita ettei tule vastaan ketään... Nousi kyllä heittämällä mäen päälle, melkoisella ryskäämisellä, ei auttanu varoa kuoppia enää... No sitten mamma kyytiin ja kotimatkalle.

Tuossa olisi voinut käydä niinkin että takapyörät olisi alkaneet sutia, perä kääntynyt sivulle ja koko laitos kaatunut ojaan puoliväliin mäkeä. Millä se sieltä olisi haettu.

joskus virossa upottiin festaripaikan pääportin eteen nurmikolle kaks kertaa mahaa myöten keskellä yötä ja oli kiire että kerettiin laivaan ja suomeen seuraavan päivän festarikeikalle... hinausauto ja pitkää vaijeria kahteen suuntaan hinurista,toinen pää bussis ja toinen puun ympäri ja irtos hienosti.. oli vaan aika vaarallisen näköiset ne vaijerit ku veto oli päällä ja siin pääportilla tuppas olemaan vielä hieman sivullisiakin

Työkeikalla:

Oli haku Porkkalasta, piti viedä porukka Rautatieasemalle. Lähempää osoittetta en saannut, kun Nedergård, Porkkala. Google kehiin, ja sieltähän löytyi Nedergårdin ulkoilualue. Ei kun sinne. Tie pieneni kokoajan, ja vastaan tuli autoja koko ajan. Sitten alkoi autoja olla pysäköity tien varrella, yhdellä käännetty ratti täysin, ja osuihan minun auto siihen ulos törröttävään renkaaseen. No sen verran hiljaa ajelin, että eihän siinä tapahtunut minun autolle mitään eikä se rengaskaan mitään vahinkoa saannut. Kyselin yhdeltä ohikulkijata että pääseekö tuolla edessä autolla ympäri, vastaus oli että eihän sinne pääse edes ajaamaan näin isolla autolla, eikä todellakaan kääntymään. No ei sitten ollut muuta kun heittää pakki päälle, autoja tulee kokoajan takaa, joutui varmaan jokunen kilometri peruuttaa ennenkun pääsin ympäri.

Soitin uudestaan omistajalle, että eikö nyt ole mitään tarkempaa osoittetta tai jokin yhteysnumero tilaajalle. Ei ollut, tämä oli ainoa mikä oli annettu. No odotin vähän aikaa, omistaja soitti että nyt ne oli soitannu auton perään, että missä sitä ollaan... No olihan niillä osoite antaa, Kirkkonummen kesäsiirtola, about 5km ennen tätä Nedergårdia...

Kun saavuin vihdoin paikalle, selvis että kyllä ne oli ilmoittanut osoitteen omistajalle, eli hän oli unohtanut sen, eikä voinnut sanoa sitä puhelimessakaan, että on ne sanonut mutta hän unohtanut.

Niin ja vielä jotta tämä oli erikoisen kiinnostavaa teki sen että oli 14,5m kolmiakselisella linjurilla liikenteessä...

Minä en ole joutunu pahoihin paikkoihin, mutta olen autoja hakenu pahoista paikoista.
Helsingin mannerheimintie on ruuhka-aikaan aika hankala paikka hakea autoja, ruuhkat on hetkessä käsittämättömät, sieltä on päästä nopeasti pois.
Poliisit ei käsitä ettei tommosta ihan helposti pysty siirtämään, jos jarrut jämähtää kiinni, hinausautoakaan ei aina saa heti paikalle.
Eikä se ole helppoa hinausautollakaan, auto pitäisi nykäistä liikennevirtaa vastaan ja kun kaikki on jumissa, minnes hinaat.

En ole vielä pahassa paikassa ollut, mutta tuleva muutoskatsastus tuntuu pahalta Saas nähdä miten käy, jos ens viikolla pääsis kokeilee! Paljoko teillä on ollu vakuutukset ja käyttövoimaverot, kun tänään siirsin omiin nimiin bussina, niin liikennevakuutuskin oli fenniassa yli 1500e!
Ps. Hankalassa en ollut

En nyt kovin pahassa paikassa ole vielä ollut, mutta kun kesämökille ensimmäisenkerran menin niin kolme isoa koivua piti kaataa, että sain bussin käännettyä ympäri. Olin jo senverran varautunut, että moottorisaha oli jo mukana. Tänäkesänä kaadoin vielä yhdeksän koivua niin nyt rupeaa kyllä bussi sopimaan ja saa käännettyä jo hyvin. Tuo Fennian vakuutus, jos vaan pakollinen liikennevakuutus niin 1500 Eur. on älytön summa. Minulla bussin siis linja-auton pakollinen liikennevakuutus Tapiolassa 590 Eur./vuosi ja diesel, käyttövoimavero ei ollenkaan kun on linja-auto. Ja mulla ei ole boonuksia.

Nepparin neitsytmatka Helsinkiin sai naamaa punaiselle kun temppuileva viimeisillään oleva kytkin ei saanut tarpeeksi painetta. Ja tämä tietty tapahtui Mannerheimintiellä perjantain neljän ruuhkassa siinä oopperatalon risteyksessä keskustaan mentäessä. Edessä oli taksi, mulla pykälä silmässä ja odotin valon vaihtumista kytkin pohjassa. Paine alkoi karata liian vähäiseksi ja kytkin "nousta" vaikka kuinka kampesin vastaan ja auto alkoi rynniä kohti taksin perää eikä kepistä saanut enää vapaalle kun kytkin oli jo mennyt "pykälän yli" eikä antanut keppiä vapaalle. Ainoa keino oli vetää käsijarrulla+avaimella auto seis että törmäys vältettiin. Siellä oli paineet nääs ok. Kaikki kävi kyllä tosi nopeasti. Sitten auto vapaalle ja käyntiin ja hätävilkut päälle ja painetta keräämään. Porukka kyllä älysi ruuhkassa tilanteen eikä tööttäilleet eikä se juuri autakaan kun edessä on 4 metriä korkea järkäle joka liikkuu kun se haluaa. Sitten taas auto seis kun painetta oli hieman mittarissa ja pykälä silmään, valojen kyttäystä ja sit kytkin pohjaan, starttia ja hieman rynnimällä käyntiin ja välittömästi hieman sivummalle keräilemään lisää painetta. Sitten auto pelasikin jo suht ok sen illan kun vähän antoi ottaa happea välillä. Pitkä tasainen matalakierroksinen ajo Joensuusta Hesaan oli kai uuvuttanut paineet ja tuossa kohtaa oli tilttaamispiste. Kytkin oli jo tosi sipissä. Onneksi porukka oli hyvän kaverin polttariporukkaa niin ei ollut mitään hässäkkää siltä suunnalta.

Toinen kuumottava episodi oli Saksassa kun navigaattori opasti ihan päin persettä ja tie kapeni ja kapeni kunnes päädyttiin pieneen kylään ja sen torille. Siinä kohtaa vasta tajusin että nyt ollaan lirissä ja on pakko tehdä u-käännös tai peruuttaa melkoinen matka takaperin mutta se ei passannut koska autoja oli takana eikä kaistaa 2 autolle ja varsinkaan jos toinen on bussi. Ja sai kyllä aikansa venkslata ees/taas, ees/taas kunnes kivipilareilla ja muilla esteillä miinoitetulla torilla sai auton takas tulosuuntaan. Olin ihan hiestä märkä kun keula oli käännetty. Tässäkin kohtaa kanssa-autolijat ymmärsi yskän ja antoivat tietä ja odottivat että saan auton ympäri. Tämä opetti sen että nyttemin vilkuilee hyvissä ajoin kaikki mahd. pakoreitit kääntymispaikat ja muut kun alkaa näyttää uhkaavalta mahtumisen suhteen. Huomioon kun pitää ottaa paino, pituus, leveys ja melkoinen korkeus.

kyllä pahimmat paikat on tähän mennessä olleet alkavan talven liukkaat tiet.

kuten jonekin tuossa jo mainitsi, niin jäiset tiet on kyllä aika killereitä. torstaina olin tulossa kunnasniemeltä joensuuhun. tie on kapea ja mutkainen, ja kesäkelissäkin saa pitää oikean puolen renkaat hiekan puolella asfaltilta, kun rekka tulee vastaan. no, tilanne oli seuraavanlainen: vastaan tuleva auto vilkutti valoja vaaran merkikis. olin mutkassa, ja rupesin nopeasti pudottamaan vauhtia 80:stä alaspäin. mutkan jälkeen näin vasemmalla parkkeertun viton, mäen keskivaiheessa olevan pohjolan turistiauton koulupakun/bussin, ja sen kohdalla metsässä astra katollaan, kaksi naista sen vierssä, kuitenkin kunnossa.

no, vauhtia pois, mutta tilanne oli kuitenkin ohi ja koulubussi jatkoi matkaa.

no minä siinä mietin että riittääkö vauhti mäen päälle. koko matkan oli näkynyt henkilöautojen renkaiden jarrutusjälkiä jäässä, ja tie oli TODELLA kuin peilikirkas jää. päätin sitten että jos pysähdyn, joudun pakittamaaan pitkän matkan taaksepäin. eli eikun mäkeä päin. vauhtia jotain 40, ja heti alkuvaiheessa mäkeä renkaat lyö taas tyhjää.. sutien sitten ja pienempää kehiin, ja varmaan vauhtia 20 km/h kun pääsin mäen päälle. kämmenet ja kainalot aivan märkänä hiestä, ja itkunsekainen olotila päässä.

sanokaas viisammat, onko tuossa muuta vaihtoehtoa jos pito loppuu, kuin. jos lähtee valumaan takaisin päin, niin mahdollisimman nopeasti perä penkaan ja toivoa vaan parasta? eihän tuota millään pakita alamäkeen pitkää matkaa..

kun nyt kerran kysyit:

ÄLÄ SUDITA raskaan kaluston suurin ongelma liukkaalla on lämpimät renkaat. sudittamalla sekä pilaat lamellit että lämmität renkaan, jotta se sulattaa -30 pakkasellakin alleen vesijään. "polttamalla ylös"- kuljettajat tuhoavat renkaansa kerralla

vauhti oikeaksi: ylämäkeen sitä täytyy olla, alaspäin lähdettäessä ei. valitse alhaalla ennen mäkeen menoa vaihde, jolla nousee. ajourien ulkopuolella usein paras pito. olenpa esim hirvaskankaan mäen vetänyt òhituskaistaa n.40km/h täysperäyhdistelmällä ylös,kun oikea kaista oli märällä peilijäällä...

pahassa alamäessä vaihde vapaalle: olen usein ollut kelissä, jolloin jo kaasun löysääminen saa takarenkaat luistamaan, vastaa käsijarrulla jarruttamista. vahingossa vaarallinen..

mutkiin täytyy mennä niin hiljaa, että auto varmasti kääntyy. varsinkin takamoottori-volvoilla se nopeus voi olla käsittämättömän alhainen (niissä on niin pitkä peräylitys ja varsinkin b12-moottori raskas)

luota itseesi tiukassa paikassa epäröijä menettää mahdollisuutensa. jos päätät jotain, tee se vaatii välillä hulluutta painaa kaasua ja toisaalta rohkeutta esim keskellä ruuhkaa toimia järkevällä tavalla. pikkuautot välillä kritisoi, mutta sulla on pelkissä vanteissa enemmän rautaa mitä niitten kinnereissä, eihän ne voi ymmärtää

massaahan meillä riittää, pikkuauto lapasesta karattuaankin palautuu ruotuun mutta kun rapiat 12 tonnia on karkuteillä, niin "rattimatkustajalla" saattaa kastua kainaloiden lisäksi housut..

joskus keli on yksinkertaisesti liian vaativa. silloin kannattaa hyvillä mielin ruveta kahvinkeittoon ja odottaa että tilanne paranee. loppujen lopuksi mikään kiire ei ole niin tärkeä, että henkeään tai kulkuriaan kannattaa uhrata ja vaatii luonnetta sanoa esim keikkapaikalle tms että nyt EMME VAIN TULE

ei kun rohkeasti lumileikkeihin vain, kyllä siperia opettaa

motoku kirjoitti: massaahan meillä riittää, pikkuauto lapasesta karattuaankin palautuu ruotuun mutta kun rapiat 12 tonnia on karkuteillä, niin "rattimatkustajalla" saattaa kastua kainaloiden lisäksi housut..

Tuli mieleen että ainakaan mun Volvo ei paina ku "vain" 6100 kiloa (kokonaismassa 15500kg). Mutta hyvin sen viime talvena tuohon pihaankin jäi jumiin

juu, miekin peruutin tuossa tien pässä kääntöpaikalla perän hieman liian pitkälle. takapyörät putosi hieman tien reunalta (hiekka tie, ero korkeudessa ei paljon). pikkuauto olisi tuosta leikiten noussut.

eikun kärripojat paikalle, ja vinssillä auto ylös. pakko oli auttaa vaihteella, sen verran painoa on tuossa takapotkussa takana. ei uskoisi ihan helpolla!

eli varmasti paras ohje on tuo motokun oikea vaihde ja oikea vauhti. sillähän sitä pärjää. muttamutta mutta. kun se tilanne tulee niin sekunnissa ja yllättäen, niin siinä varmaan toimii jotenkin niin että, miten on kuvitellu tilanteen olevan mielessään. ja varmaan paras ratkaisu miun tilanteessa olisi ollut pysöhtyä ja pakittaa, ja koittaa sitä kautta saada tilanne turvallisesti loppuun. en aio liukastella tästä eteenpäin, jos vain milllään sen pystyn välttämään.

Tuli vaan mieleen rekkojen "ketjun heittäjät" ja "automaatti hiekottajat", eli oliskos (tukki)rekkojen teknologiaa käytettävissä hätäapuna pahan paikan varalle?

Reddewil kirjoitti:Tuli mieleen että ainakaan mun Volvo ei paina ku "vain" 6100 kiloa (kokonaismassa 15500kg).

Taitaa olla tuo 6100 kg sun bussin etuakselimassa. Omapaino lienee tuolla 9-11tn luokkaa

Lahti32 kirjoitti:

Reddewil kirjoitti:Tuli mieleen että ainakaan mun Volvo ei paina ku "vain" 6100 kiloa (kokonaismassa 15500kg).

Taitaa olla tuo 6100 kg sun bussin etuakselimassa. Omapaino lienee tuolla 9-11tn luokkaa

No niinpä olikin, piti oikein hakea autosta ote: 1.akseli 6400, 2.akseli 9100, omamassa 11500 ja kokonaismassa tuon 15,5tonnia joku kaupunki kabus oli vissiin noin köykänen ku muistelin...

vielä renkaista:
kulkureissahan ne ovat usein vanhoja ja hauraita. kuumalla säällä ei kannata ajaa kovaa. niiden räjähdysalttius kasvaa moninkertaiseksi jos nopeus nousee esim 80;stä 100km/h jos ajon voi siirtää helteellä viileämpään ilta/yöaikaan, se kannattaa kun kossina menin turpeenajoon, niin vanhat konkarit liki vannottivat, että älä poika vahingossakaan kuorma päällä huilaa alamäkiä kovaa, aina räjähtää kun saat yli 100km/h mittariin. en kokeillut, uskoin.....

nykyään ajamissani nostureissa helteellä kipuraja on 70km/h, vaikka kone kulkisi sen 85km/h, lähes takuuvarmasti eka rengas räjähtää alle 50km ajon jälkeen

kyllä kerran harmitti, kun muuan puoliperänveturiin isäntä uusi pitkän ruinaamisen jälkeen takarenkaat ja seuraavana päivänä oli kaveri ollut lievästi kiinni ja polttanut itsensä irti. renkaiden nappulat olivat sulaneet muodottomiksi "sieniksi", lamellit umpeen ja kumi muuttunut kovaksi korpuksi, joka ei todellakaan pitänyt enää koskaan. vahinko n.2000egeä, eli olis kannattanut ajattaa hinuria koko päivä sen edessä ja silti olis tonni jäänyt johonkin parempaan käyttöön

eräällä isännällä oli 6kpl ketjun pätkiä sakkelin kanssa hytissä. jos jäi lievästi kiinni, pujotti ne ulomman vetopyörän ympäri 3kpl puolelleen ja hieman eri kohdille niin lukko päällä oli aina joku ketjuista maata vasten eli pääsi irti. niillä pystyi siirtymään "myötämäkeen"...

Mielestäni kannattaa kuitenkin muistaa erottaa pelkotila järkevästä ja itsesuojeluvaiston ohjaamasta toiminnasta. Näitä Micralla tai Puntolla ajelevia, selkeästi liikenteessä pelkääviä tielläliikkujia on niitäkin enemmän kuin tarpeeksi. Toivottavaa minusta olisi, ettei liikenteeseen lähdettäisi 12-metrisellä tai isommalla kulkineella, mikäli tuntee pelkoa ajamista kohtaan...

Korostan, että varovaisesti ja turvallisesti liikkumiseen ei aina liity pelko. Eikä marssivauhtikaan pelkäävän tai järkevästi, turvallisesti ajavan kuljettajan välillä välttämättä ollenkaan eroa toisistaan. Siitä huolimatta näistä kahdesta tienkäyttäjästä se peloissaan oleva on suurella todennäköisyydellä moninkertainen riski paitsi itselleen, myös muille kanssakulkijoille. Eli jos rattiin ryhtyminen pelottaa, niin jätettäisiin homma jonkun muun hoidettavaksi. Oli perseen alla sitten se Punto tai 14,5 metriä rosteria kulkurin muodossa

Lahti32 kirjoitti:Tuossa olisi voinut käydä niinkin että takapyörät olisi alkaneet sutia, perä kääntynyt sivulle ja koko laitos kaatunut ojaan puoliväliin mäkeä. Millä se sieltä olisi haettu.

Nyt se sitten kävi noin tuossa mäessä

"talvi yllätti autoilijan". Tuli tosipaikka eteen kun bussi suti tuohon mäkeen poikittain ja lähti valumaan kohti suon silmää
Jarrua painamalla sain pysymään paikallaan, pelkällä käsijarrulla ei
bussi jäi mäkeen niin pystyyn että lapset huomas vielä alkaa juokseen käytävää taaksepäin "alamäkeen" joka juoksijasta auto luisui lisää kohti suota. Vaimo juoksi hädissään lapion kanssa rinteeseen jäistä hiekkaa hakkaamaan ja saikin sen verran raavittua hiekkaa kasaan että takarenkaiden alle ja tilanne rauhoitettua. Sammutin moottorin ja alettiin käydä suunnitelmaa miten tästä kiipelistä selvitään. Puoli metriä jos pääsee vielä luisumaan taaksepäin niin bussi kaatuu ojaan ja koko homma karkaa lapasesta.

Mennessä puhuttiin sepelisäkin hankkimisesta varuiksi mutta niin jäi hankkimatta. Nyt sitten hakattiin hädissään jäätä saadaksemme hiekkaa jostain näkyviin. Lopulta saatiin soraa takapyörien eteen 3 metrin kiihdytystä varten . Kone käyntiin, vaihde päälle, jarru ylös, kaasua ja lisää kaasua, käsijarru sievästi pois ja kuin ihmeen kaupalla ei sutinut yhtään vaan lähti nousemaan ylös ja vähäinen vauhti riitti mäen harjalle saakka

vaimo käveli perässä mäen päälle mutta lapset ilakoivat kovaa että "äiti työnsi linkkurin mäen päälle"

en viitsinyt tuota väitettä oikaista

Lahti32 kirjoitti:

Lahti32 kirjoitti:Tuossa olisi voinut käydä niinkin että takapyörät olisi alkaneet sutia, perä kääntynyt sivulle ja koko laitos kaatunut ojaan puoliväliin mäkeä. Millä se sieltä olisi haettu.

Nyt se sitten kävi noin tuossa mäessä

"talvi yllätti autoilijan". Tuli tosipaikka eteen kun bussi suti tuohon mäkeen poikittain ja lähti valumaan kohti suon silmää
Jarrua painamalla sain pysymään paikallaan, pelkällä käsijarrulla ei
bussi jäi mäkeen niin pystyyn että lapset huomas vielä alkaa juokseen käytävää taaksepäin "alamäkeen" joka juoksijasta auto luisui lisää kohti suota. Vaimo juoksi hädissään lapion kanssa rinteeseen jäistä hiekkaa hakkaamaan ja saikin sen verran raavittua hiekkaa kasaan että takarenkaiden alle ja tilanne rauhoitettua. Sammutin moottorin ja alettiin käydä suunnitelmaa miten tästä kiipelistä selvitään. Puoli metriä jos pääsee vielä luisumaan taaksepäin niin bussi kaatuu ojaan ja koko homma karkaa lapasesta.

Mennessä puhuttiin sepelisäkin hankkimisesta varuiksi mutta niin jäi hankkimatta. Nyt sitten hakattiin hädissään jäätä saadaksemme hiekkaa jostain näkyviin. Lopulta saatiin soraa takapyörien eteen 3 metrin kiihdytystä varten . Kone käyntiin, vaihde päälle, jarru ylös, kaasua ja lisää kaasua, käsijarru sievästi pois ja kuin ihmeen kaupalla ei sutinut yhtään vaan lähti nousemaan ylös ja vähäinen vauhti riitti mäen harjalle saakka

vaimo käveli perässä mäen päälle mutta lapset ilakoivat kovaa että "äiti työnsi linkkurin mäen päälle"

en viitsinyt tuota väitettä oikaista

Mites se vanha sanonta menikään , Tuurilla ne laivakki seilaa. Ei vaiskaan, hyvä ettei käyny pahemmin, nyt tarttis käydä "kaupan" kautta ja ostaa emännälle "iso" kukka puska, niin sanotusti lasten puolesta.
Hyvä että pääsitte ylös, olis varmaan ollut aika iso savotta nostaa kyljellään ollut kulkuri ylös, ja sen jälkeinen savotta .

a-p

Tampere, Hotelli Roosendahlin pihasta.
Venäläinen bändi kyytiin hotellilta ja liikenteeseen. Hotellin pihasta lähtee jyrkkä mäki, joka päättyy kolmioon. Kolmion takaa tietenkin tulee auto, joten pysähdys. Ja samalla hetkellä ymmärrys, että ollaan paksulla jäällä, jonka päällä ainoastaan irtonaisia soranjyviä.

Jarrulla pysyy paikallaan, mutta ei muuten tule mieleen mitään järkevää mitä tehdä. Koska alas ei ole kovin pitkä matka, koetan varovasti päästää jarrua, josko vaikka hallitusti valuisi takasin. Ei onnistunut. Kovin tarkasti en alastuloa muista, sen verran paljon tapahtui. Nokka osoitti kuitenkin eri suuntaan pysähtyessä. Jotenkin siis koko 14 metriä pitkä bussi oli kääntynyt ympäri ja pysyi tielläkin.

Venäläisten mielestä oli ihan normipäivä. Eivät siis mitenkään ihmetelleet tapahtunutta, toinen reitti vaan hotellilta pois ja eteenpäin. Itse joutui polttamaan tupakan.

Italia, Pisa.
Paikallinen promoottori istuu moottorin päällä ja jakelee hajanaisia ajo-ohjeita. Enemmän selittää, mitä kaikkia bändejä on järjestänyt missäkin. Muutenkin kapeat tiet vaihtuvat mökkipoluksi ja jokaista vastaantulijaa saa väistellä. Lopulta ohjeistaa, että tuosta oikealle. Tie vaan puuttuu. Kun kiipeää bussista pihalle ja tarkemmin tähystämää, niin jonkinlainen ura näyttää oikealle kulkevan. Eli sinne.

Tie on käytännössä bussia kapeampi, mutta sen verran nurmikkoa reunassa, että ajamaan pääsee. Oksat tosin raapiivat kylkeä ja jokainen tien varressa oleva polkupyöräkin aiheuttaa suuremman ohitusoperaation. Ja jatkuu pitkään.

Lopulta tien varteen ilmaantuu joki, jonne on pitkä pudotus. Ja sitten 90-asteen käännös. Pyörät pysyy tiellä, kun vaan jaksaa peiliä tuijottaa. Perä tosin leijuu jossain joen yläpuolella. Pari samanlaista mutkaa vielä perään, tällä kertaa joki toisella puolella ja puunrugot toisella. Muutaman sentin marginaaleilla ei osuta mihinkään, eikä tiputa jokeen.

Lopulta tullaan hotellin pihaan, johon tie loppuu. Kääntöpaikaksi vaihtoehtoina joki tai pelto. Pientä raivoa lisää se, että hotellin pihasta kulee kävelysilta joen yli suoraan isolle tielle. Paikallinen promoottori oli siis halunnut säästää meiltä n. 50m kävelyä ajattamalla suoraan hotellin pihaan.... Pientä ajatustenvaihtoa ja bändi taksilla keikalle. Itse taasen ilmoitin, että poistun hotellin baariin, katsellaan päivänvalolla uudelleen.

Aamulla selvitettiin vakuutukset. Promoottorin yhtiö lupaili maksavansa, jos tiputaan jokeen. Bändiltä löytyi luottoa sen verran, että eivät suostuneet kantamaan soittopelejään vaan uskoivat ne minun huostaani bussin kyytiin. Ketään en kyytiin ottanut, eli mukaan lähteneet paria kaveria kävelivät bussin vieressä ja koettivat katsoa, ettei mikään pyörä kovin pahasti lähde luistamaan jokeen.

Kolmisen tuntia pakiteltiin siis. Ihan hyvin tuo meni, ajatuksella että jos pääsi etuperin, niin onnistuu se toisinkin päin.

Ruotsi, Skåne.
Radiossa alkaa tulla varoituksia, että älkää menkö ulos, varsin voimakasta lumimyrskyä luvassa. Ja keli on muutenkin varsin huono. Edessä pitkä suora mäkineen ja pari rekkaa. Välimatkaa tosin näihin onneksi reilusti.

Taaempi rekka koettaa vissiin ohittaa ja lopulta jarruttaa jostain syystä. Sitten ajokki alkaakin liikkua ihan vääriin suuntiin. Siinä sitten ihmettelen bussin ratissa, jotta mitähän tekisi. Jarrutus johtaa suht varmasti samaan lopputulokseen kuin edelleajavilla. Ja jos ei bussi pysähdy, niin päin mennään. Että pitäisikö ajaa ojaan, josko siellä saisi pehmeämmän pysähdyksen.

Himmailen sen minkä uskallan ja vauhtia lähteekin kiitettävästi. Takaa päinkään ei ole mitään ihan heti tulossa päälle. Lopulta rekka saa suht taianomaisesti oikaistua ajopelinsä, joka välillä näytti jo kulkevan poikittain. Lopulta ei olla edes lähellä törmätä. Matkustajat eivät edes heränneet.

Italia, Rooma.
Ajellaan GPS:n mukaan pois Colosseumilta. Tie kääntää jyrkästi oikealle ja edessä vain ratikan kiskot. Oikealle vaan ei pääse, koska taxi on jätetty ajoväylälle. Kyllä siitä pikkuato menisi, eikä kohdalta kulje paikallisbusseja, eli sinänsä kuski on ihan ajatellut ennen kahville lähtöä.

Liikenne tietenkin vetää täysin jumiin. Takana loputon letka tööttäviä italialaisia. Toimitaan paikallisten sääntöjen mukaan, eli torvet soimaan, jos taksin omistaja ymmärtäisi tulla siirtämään ajokkinsa. Ei tule, mutta paikallinen poliisi ilmestyy paikalle.

Poliisin ohjeet on varsin selvät. Ratikan kiskoille ei voi ajaa, koska sieltä ei enää pääse ajoradalle. Sen sijaan pitäisi meidän bussilla TÖNÄISTÄ TAKSI POIS TIELTÄ. En oikein suostunut tähänkään, joten yritystä hivuttaa taksin ohi. Poliisi onneksi poisti kaikki peilit ja muut ulokkeet taksista ja autteli tähystämään. Eli kerrankin olisi ihan luvan kanssa saanut kolhia väärin pysäköidyn ajokin....

Lopulta ei tainnut edes maalia lähteä taksin kyljestä. Poliisi kiitteli ja tarjosi tupakat operaation lopuksi. Ja Roomasta päästiin pois.

JS