Kylähullut Kulkurit

Tehdäänpä tallainen tutkimus kuinka luotettavia tämä meidän vanha kalusto on. Oletko jäänyt tielle, polttoaineen loppumista ei lasketa eikä pehmeään paikkaan upoksiin sudittelua, kuinkas on kulkuri matkansa tehnyt. Nythän alkaa taas kausi oleen lopuillaan, 4 vuotta on kulkenut n. 30 000km ihan siivosti, ei mitään ihmeempää tuolla perustekniikkapuolella ole ollut. Vaihdekepin jäätäminen on haitannut talvella alkumatkoja mutta välille ei olla jääty.

Haalareita ei ole tarvinnut reissuilla päälle vetää. Vm -66 Man/Ajokilla 7 vuoden aikana pari kertaa piti pysähtyä tien poskeen moottorin sammuttua, kun kaasuvipu pomppasi pois paikaltaan. Kaatosateella taas huvittavat tik-tak- pyyhkijät eivät huvittaneet yhtää , ja piti pysähtyä jonkun kerran niiden vuoksi. Silloin harmitti kun eivät katsastuksessa niitä hylänneet et olis tullut laitettua kunnolliset sähkötoimiset pyyhkijät... Nyt pari vuotta sitten Volvolla ongelmitta.
Optimisti ajattelis että näin hyvin se menee tietysti eteenkin päin , pessimisti taas pelkäis et tien päälle jääminen on lähempänä kuin koskaan...

Eipä ole täälläkään onneksi jouduttu tienposkeen kolme kesää takana ja olisiko kilometrejä tullut vasta n. 10.000 Kun oli tuo mittari aluksi hajalla niin tää on pelkkä arvaus

Vetoakseli poikki, tielle jäätiin!! Vieläkin vituttaa niin kovasti että tämän kesän kilometrit taitaa jäädä alle 500 vaikka auto on ollut kunnossa jo ennen juhannusta...

Tänä vuonna tuli 30 vuotta täyteen raskaamman harrastekaluston käyttöä. Matkaakin on kertynyt noin 240000 km. Toinen auto käytössä. Ensimmäinen oli Bedford-myymäläauto vm-66.
Jätti tielle Belgiassa -83. Kiertokangen alaliuska irti ja kanki kyljestä ulos, kun ei sopinut pyörimään. Vaihdettiin vanhan säiliöauton moottori ja kotiin tultiin. Seuraavana vuonna samalla koneella Moskovaan. Muistiin jäi tullikäytäntö.

Nykyinen auto Scania -75 jätti tielle Suonenjoella 2004. Ruiskutuspumpun mäntä leikkasi kiinni polttoaineen huonon laadun vuoksi. Savon Keskuspurkaamolta toinen pumppu. Kannattaa olla tarkkana venäläisen polttoaineen suhteen. Bedford oli vain kesäauto, mutta Scanialla ajetaan ympärivuotisesti.
Iloisin syysterveisin... Pataässä

Wiima Volvosta repesi/halkesi pyhäpäivänä painesäiliö keskisuomessa ja sinne jäi pakkaseen paikallisen sepän kouriin viikoksi. Samanmoinen kävi omalle Scanialle mutta vuoto oli liitoksessa ja 30km ennen kotia. Kovilla kierroksilla pysyi käsijarru "auki" ja pihaan vielä päästiin. Toinen Scania hävitti eräällä keväisellä reissulla virtoja eikä matkan varrella Jyväskylän Scania-huoltokaan vikaa löytänyt ja sitten stoppasi eräänä aamuna reissu Kuopioon kun akuissa ei ollut ketään kotona. Scanian huoltopaku pelasti 70€ hintaan ja tuli antamaan virtaa. Loppureissu päästin toisten matkalta ostettujen akkujen suoman hätävaran turvin. Monesti noita saa matkalla ropeloida vaan monesta selviää kun ei tuskastu vaan pohtii, kikkailee, säätää ja ropeltaa.

Olemme jääneet tielle, Norjassa, Altaan. Vaihteensiirtäjä jumissa.
5 päivää meni vikaa selvittäessä ja osaa odotellessa.
On silti hienoa olla KYLÄHULLU

Viiden vuoden aikana ajettu yli 70000 kilometriä. Vielä ei ole tien poskeen jääty. Aina on jotenkin selvitty kunnialla kotiin saakka. Monta seikkailua kyllä matkan varrelle mahtuu. Työkalut mukaan ja malttia matkaan, niillä pärjää pitkälle. Talven hiljaisina kuukausina on hyvä ennakoida asioita, puhdistaa polttoainelinjat, tarkastella letkut jne. Ensi talven aikana meillä uusitaan pyörän laakereita ja jarruputkia. Polttoaineletkua ja kanisteri on hyvä olla vanhoissa vehkeissä mukana. Hätätilassa kone imemään suoraan kanisterista evästä. Vanhoissa säiliöissä on aina sen verran törkyä, että imusihdin tai jonkun muun kohdan tukkeutuminen on mahdollista. Tästäkin on ikävä kyllä kokemusta. Ilmauspumppu pitää olla kunnossa, samoin siirtopumpun jouset ja venttiilit. Varmempia nämä on kuin nykyautot. Ei ainakaan tietokonehäiriö jätä tien laitaan.

Onhan niitä muutama ollut.
Matkalla espanjaan alkoi etupyörän jarruletku murtumaan mennen melkein poikki Eteläespanjassa. Laitoin jeesusteippiä ympärille ja ajoin Volvon korjaamolle Malagaan.
Saksassa Kasselissa havaitsimme että joku auto on laskenut alleen öljyä ja viellä niissä paikoissa missä me olimme seisahtaneet äsken. Ruiskutuspumpun voiteluöljyputki oli alkanut murtumaan. Päätin ajaa 100 km Leipzigiin nähdäkseni paljonko auto valuttaa maahan öljyä 10 L/100km. Volvo korjasi putken hintaan 92 €
Latvia Jurmala korotettu suojatie katkaisi painesäiliön ylipainen venttiilin jäimme yöksi siihen paikkaan. Volvo toi paikanpäälle seuraavana päivänä uuden.

Käytin hyväkseni näissä tapauksissa Volvo Global Servisen palvelua. Soitto yhteen numeroon joka palvelee suomeksi ja välittä palvelukutsun ja määritelmän mitä halutaan lähimmälle paikalliselle Volvo korjaamolle. Korjaustaksa normaali paikallinen hinta. Palveluun ei tarvitse liittyä - senkun käyttää

Tielle jääntiä tällä autolla en oo vielä (koputtaa puuta) ekan kymppitonnin aikana sattunut. Ei tosin oo kaukanakaan ollut. Muulla kevyemmällä kalustolla 41 vuoden liikenteessäpyörimisen aikana, oikein monta kertaa....

Tuon "naapurikylän" Rautavaaran kulkurin ja kylähullun kanssa oon samoilla linjoilla. Lisäten vielä työkalustoon sähköisen polttoaineen siirtopumpun ja suihkuputkisarjan näihin alle 18l./100km. syöviin vehkeisiin. Oon kyllä sellaisen sähköpumpun avustuksella siirtänyt vanhan Jyry Sisunkin Hesasta-Saloon Auto-Lehtiselle ja monta muuta ajokalua. Suihkuputkisarja mulla on VW D Jetassakin aina mukana+ riittävä työkalupakki. Haalarit noitten pahuksen vanhusten kanssa pitää olla aina mukana. Siksikin, etten aristele mennä avuksi jos siitä on hyötyä pulaan joutuneelle kanssaliikkujalle.

Nää uudet autot monet dieselitkin jämähtävät paikalleen, jos salama kesällä iskee samalle hehtaarille mille ne on pysäytetty.

Kaksi kesää vasta ajellut, mutta ei mitään ongelmia ole ollut. 6000 km

Tänään sitten meni tuo tielle jääminen jo aika läheltä Vein nimittäin eilen illalla bussin öljynvaihtohuoltoon ja jarrujen säätöön 20 km päähän ja ajettiin se hallin sisään yöksi ja laitettiin öljyt valumaan jotta aamulla jatkavat siitä. Hallissa oli järjettömän pitkä lavetti remontissa joten ei meinannu bussi mahtua montun päälle sen lavetin perään. Niinpä tietysti myös moottorin sammutinsylinteri oli jäässä (-15) joten jouduin sammuttaankin isolla vaihteella ja jarrulla. Tänään iltapäivällä on katsastus, no miten niin läheltä meni

Huoltomiehet tuli aamulla töihin ja laitto uudet öljyt. Kun oli aika siirtää bussia, polkaisi huoltomies kytkintä ja samalla räjähti hapertunu kytkinnesteputki ja bussi jäi siihen. No eipä hätää, vieressä varaosia hyllyt täynnä, uusi putki tilalle ja menoksi. Kyllä olis voinu olla hankala tilanne pakkasessa tien päällä tai peräti katsastusaseman hallissa

Pitäkää peukkuja, lähen yrittään leimaa

2 vuotta n.11000km. ainut tien päällä tullut ongelma hajonnut valo-vilkkuviiksi, joka jätti väärässä asennossa olleen releen takia kattopitkät palamaan... no, 30km himaan

Aina on päästy perille, mut monesti on matkan varrella hajonnut jotain. Ja koskaan ei voi olla tarpeeksi työkaluja mukana.

Esimerkkinä voisi mainita taka-akselin yläpuolelta katkenneen vaihteensiirtovivun, joka varmasti ois normaalisti aiheuttanut hinauskeikan.
Moottorisahalla reikä lattiaan ja puutapilla ja ruuveilla jatkettu tanko kesti kotiin asti.

Samaten seisontajarrun letkun repeäminen vaati kelloista ruuvaamisen jarruttomaksi, ja pyörän alle kiilan pysähdyksissä.

Meijän pitäs varmaan joskus alkaa miettimään, miten nuista monista vaivoista vois päästä kokonaan, tai ees siihen mittaan eroon, kuin nyt normaalit autonkuljettajat vaan voivat... Jokainen kokemus.... ratkaisu paperille ja "jakeluun" joko turpakäräjillä, tai sit osin netissä ja osin naamat vastakkain. Meidän on hyvä, läpi koko Kulkuri porukan, olla "jättämättä" kaveria".

Saman tien, kun tuon kirjoitin, täytyy kiittäen tunnustaa, että täällä ei kyllä oo hyvin usein "kaveria" pulaan jätetty, jokaiselta on löytynyt joku ratkaisu/ehdotus tilanteen hoitamiseksi. Koska nyt kuitenkaan aina ei voi löytyä sitä "ainoata ja oikeata" ratkaisua. Kuitenkin moni on hyvinkin seikkaperäisesti selittänyt, miten "oma" juttu saatiin kuntoon ja mistä sitä etsittiin, ja - löydettiin? Suomi on niin pirhanan pieni maa, että hyvin usein ei törmää just samanlaiseen kulkineeseen.

On tämän ajan, minkä tähän foorumiin oon osallistunut, auttamisen halua on löytynyt kiitettävästi. Ei oo foorumilaisten vika, ettei aina asiat oo kiinni samoista asioista. Sanattomiksi on jääty harvoin, ja aina jokaisessa mahdollisessa tapauksessa on ollut vilpitön auttamisen halu... Se on hatunnoston arvoista vähintään.

On todella hauskaa ja avartavaakin olla tällaisen foorumin jäsen.

Peukku nyt ainakin sulle, joka tällä ja näillä keleillä kulkuriaan rakentaa liikkumis "luvan saamiseksi" .

10vuotta ja 500keikkaa n100 000km
matkalle mahtuu monta kommellusta
mutta aina on ajaen kotiin nilkutettu
aina ollaan naureskeltu että onneksi bussi ei osaa toimittajille tai muille puhua

ensimmäisenä vuonna meni kytkin...
ei käynyt mielessä että voisi sen ilman kytkintäkin ajaa...
loppu reissu hoidettiin kuorma-autolla
seuraavana päivänä puomin kanssa lähdettiin hakemaan mutta eipä tarvittu puomia kun käytti koneen lämpimäksi ja paineet sai peliin niin sammutti auton ja antoi valua alamäkeen ja samalla vaihdepäällä startilla liikkeelle ja vaihteet vaihtui välikaasulla ihan mukavasti
kytkin pinnat oli naruina ja ihan silppuna mutta uusilevy ja asetelma ja vauhtipyörän oikaisuhionta riitti

kerran kytkimen työsylinterin työntö tanko putosi tielle...
kaveri hyppäsi ulos ja poimi maasta... sopivasti oli alamäkeä niin vaihde päällä startilla eteenpäin seuraavalle pysäkille ja tanko paikalleen

kerran etupyörän jarrukello räjähti onneksi kaupunki ajossa...
ei paljon haitannut varikolle ajoa kun oli vain toinen etujarru pelistä pois
takaa jos olis mennyt niin olis jarrut lyönyt päälle
mutta hirveä suhina näytti muita ihmisiä hirvittävän

pulmallisin ongelma vaivasi pitkään ja monella reissulla bussi hyytyi hiipuen
teki sitä säännöllisen epäsäännöllisesti ja aina kun odotti puolituntia parkissa niin taas kulki normaalisti
vikaa etsittiin lähes joka paikasta ja suodattimia ym vaihdeltiin...
loppujen lopuksi ajateltiin että olisko tankissa ruostehilettä joka tukkis suodattimet
kaijutin magneetti ongella ei tankista tullut mitään ylös...
suodattimilta kun laittoi paineilmaa tankkiin niin aina auttoi...
lopuksi otettiin tankki irti
tankki oli sisältä ruosteeton mutta...
joku oli ilmeisesti ajatellut että tuo olisi eko-bussi ja kulkisi pajunoksilla ja muovikasseilla

joskus on pyyhkijät jumittunut ja tarvinnut herkistelyä ja joskus on pyyhkijänvarren mutteri löystynyt niin että varsi on sojottanut alas päin

katsastuksessa ei toinen takajarru toiminut/pitänyt
syyksi osoittautui jarrurummun sisällä oleva pari kourallista vaseliiniä
tuli todettua että safematic rasvari toimii
uusi stefa vetoakselille akselille
molemmat taka rummut hiontaan ja uudet hihnat...

Kerran ollaan nilkutettu 913 Mersulla neljällä pytyllä 300km. Voi sitä savua ja suorituskyvyn riemua!!
Ko. koneessa(OM352) ilmakompressori toimii nokka-akselilla 4. ja 5-pytyn välissä olevalla pikku veivillä. Kyseinen kompuran mäntä särkyi ja tartutti nokka-akselin kiinni niin, että akseli kiertyi ruuville kahden viimeisen pytyn edestä. Tuuria oli siinä, että neljän etummaisen pytyn ajoitukset eivät ilmeisesti kovin paljon siirtyneet. Kolmen tunnin remppa tienpäällä. Kompura irti, klemmarilla ja pellillä kompuran kiertokangenlaakerin painevoitelureikä tukkoon ja kahden viimeisen pytyn venttiilit puukiiloilla auki-asentoon raolleen sen verran, että kone sopi kuitenkin pyörimään. Seisontajarrun vivut irrotin alapuolelta. Ja eikun paineilmaa säästellen menoksi. Huiput myötämäessä jopa 60. Keskinopeus ehkä 40 mutta kotiin tultiin ja jo viikon perästä aloitettiin reissu alusta.
On muuten saksalainen valu aika sitkeää. Se nokka-akseli kiertyi lyhyeltä matkalta reilun 1/4 kierrosta katkeamatta ruuville.