b10m ssä oli 4-loviset zf:t, nivelissä 5-v, toisella firmalla allisonit. scaniat:zf:t 94-sarjassa ja 113 sissa voith in 3-v tai 4-vaihteiset, jotka vakiona poikittaiskoneellisissa, koska täytyy olla lyhyt loota jotta kulmavaihde ei tuu kyljestä ulos

allisonia en ole itse testannut, voith vaihtoi pehmeämmin, zf muuten parempi. voithia ei volvoon kannata edes suunnitella, ei jaksa vääntää 1-2 vaihdon jälkeen kun kierrokset putoo 1000r/min tai alle. sitäpaitsi voithista puuttuu pakkirattaat, muistaakseni pakki tehdään lukitsemalla momentinmuuntimen "väliturbiinipyörä" jolloin öljyn paine tuleekin siipipyörän selkään, ja loota alkaa peruuttaa. (huono selitys todella vanhasta muistista) pakki on vaan tosi laiska, ei mee takaperin pahoihin paikkoihin, esim jyrkkään vastamäkeen. zf ilmeisesti herkempi säädettävä, koska korjaamon isotoleranssiset säätäjät onnistuivat tekemään samasta lootasta aina tosi yksilöllisiä

useimpia kyllä oppi keventään tai runttaamaan siten että vaihdosta tuli lähes siisti

kaupunkialueen ulkopuolella kummatkin kestävät hyvin huollettuna ainakin 3-4miljkm.
musta, palaneen oloinen öljy kielii joko vaihtamattomuudesta, tai luistavasta vaihdepakasta joka loppuu pian.
vaihteen täytyy vaihtua pehmeästi, nykäisemättä ja narahtamatta. nykäisy tulee uuden vaihteen kytkentäviiveestä ja narahdus siitä että valittu "vaihdepakka" meinaa luistaa syystä tai toisesta.
voithissa 2 ja 3- vaihteet menee kiinteiksi, zf ssä 3ja4(+5) kiinteitä, eli niillä ei saa kierrokset ajelehtia kuormituksen mukaan

firmassa oli muutama b10m, joihin oli laitettu nopea perä, moottoritiellä kulki mittarin ympäri, kukaan ei mennyt ohi enää kunhan vain sai ensin 5km kiihdyttää
ps. ei valmetin moottori huono ole, pahasti liian pieni vaan bussiin. ainut "vika" on keskipyttyjen ahtaat vesikanavat, joiden johdosta ajettava rauhassa käyntilämpimäksi. jos sitä ei tiedä, kone leikkaa kiinni....