Aamuhämärissä taas pihalle koirien kanssa, saa olla rauhassa isossakin kylässä kun kuuden korvilla tallustelee puistoissa
Aamupalan jälkeen taas tielle. Nyt ollaan jo melkoisen tutuissa maisemissa, baltian isompia kaupunkeja yhdistelevät tiet on ajeltu kymmeniä jollei satoja kertoja tässä vuosien mittaan.
Panevezysin kohdilla otetaan pysähdys Cirkle K:lle, käytetään koirat ulkona, tankataan auto ja ostetaan itselle kahvia matkaan.
Ensimmäinen kerta Ranskasta lähdön jälkeen kun tankataan automaatista, etelämpänä homma toimii pelkästään kassaan maksamalla ja balkanin maissa usein vielä löytyy äijäkin letkun varteen.
Melko tuulinen on sää ja syksy sekä tuntuu, että näkyy ympäristössä jo
On se surkeaa ajatella, että suomessa oli täysi kesä kun lähdettiin ja matkalle sattui korkeimmillaan yli 40 asteen lämpötiloja, eikä alimmillaankaan oltu juuri vaille kahdestakymmenestä.
Nyt alkaa jo olla syksy, suomessa on kuuleman mukaan ollut etelässäkin ensimmäiset yöpakkaset ja pohjoisessa peräti luntakin satanut.
Jatkamme matkaa, välillä vihmoo vettä ja välillä taas on nätimpää keliä.
Ainazissa pysähdytään Superalkoon ostamaan hiukan tuliaisia, tuntuu oudolta kun ympärillä kuuluu suomea enemmän kuin muita kieliä
Kaljalaatikot kyytiin ja kohti Tallinnaa.
Ilta alkaa hämärtyä kun ollaan Tallinnassa, pysähdytään laitakaupungin ostoskeskuksen pihaan ja käytetään koiria ulkona.
Hotelli on uusi tuttavuus meille ja on varmempi käyttää karvainen väki ulkona nyt. Saadaanpahan rauhassa katsella huone ja vilkuilla ympäristöä, että mihin koirien kanssa on kätevin suunnata.
Lopulta kun päästään hotelliin on kello hyvinkin jo kahdeksan illalla.
Woltilla pizzaa iltapalaksi, rivakat iltatoimet ja unta palloon.
Aamulla ei onneksi ole kiire , sillä laiva lähtee vasta puolilta päivin.
Aamulla on vastassa sikäli ikävä ylläri, että on ilmeisesti respassa jäänyt kirjaamatta parkkimaksu ja pyyhkijän alla on sakkolappu.
No, se otetaan respassa vastaan ja luvataan hoitaa, saas nähdä..
Rauhallisen aamupalan jälkeen pikkuhiljaa satamaa kohden.
Päästään kivuttomasti perille vaikka kaupunki on melko sekaisin katutöiden kanssa. Jossain välissä ihan kaupunginjohdon toimestakin sanottiin, että tervetuloa suomalaiset, mutta jättäkää mieluummin auto kotiin
Tavallisen tylsän merimatkan jälkeen lenkki turun kupeesta vielä hakemaan nuorimmainen koira hoidosta.
Iltakahdeksan jäljestä ollaan kotipihassa.
38 vuorokautta, 18 maata, noin 8500 kilometriä
Jo oli reissu, ei voi muuta sanoa.
Otetaan tähän lopuksi pieni flashbacki, ihan sen tähden, että on hyvä varoa mitä päästää suustaan.
On vuosi 2016, syyskuun loppupuoli. Loppukesästä on jouduttu luopumaan edellisestä lemmikistä vanhuuden vaivojen edessä.
Nyt ollaan Viialassa, istutaan kahvipöydässä ja jutustellaan mukavia.
Jaloissa pyörii kuusi koiranpentua joita vuorotellen pallutellaan sylissä ja ihmetellään. Lopulta yksi käy nukkumaan melkein varpaiden päälle.
Tämä nimenomainen yksilö on vielä vaille varmaa kotia.
Ulkomaillakin olisi ottaja tälle samaiselle, hänen täytyy kuulemma punnita vähän vaihtoehtoja, että mikä ratkaisu olisi viisain.
Sen enempiä miettimättä päästän suustani, että "kyllä me varmasti voidaan jokunen näyttelykin käydä jos sillä asiaan vaikutusta on"
Asia on sillä klaari ja pentu luvataan meille. Kolme viikkoa myöhemmin sittemmin Anniksi ristitty kymmenkiloinen möykky haetaan kotiin ja sillä tiellä ollaan.
Anni ei ikävä kyllä tätä reissua enää päässyt näkemään. Lämmin ajatus sinne jonnekin, sitä ei varmasti pysty koiran mieli käsittämään kuinka suuresti on ihmisten elämän suuntaan voinut vaikuttaa.
