Hamina - Nordkapp - Hamina

[Bamse]

1.7.2006 lauantai aamuna lähdimme ajamaan noin 10 aikaan aamupäivälla kohti pohjoista. Tankkasimme Mikkelissä, josta jatkoimme matkaa Karvialle. Katselimme sieltä yöpymispaikan. Kysyin alueen hoitajalta sopiiko meidän auto sinne, se kun on isomman kokoinen. Mies sanoi että hyvin sopii, viime yönä oli siellä linja-auto.
Sunnuntaina lähdimme eteenpäin, kiertelimme tietöitä, menimme kohti Paalasmaata joka on Suomen sisävesien korkein saari. Kiipesimme saaressa olevaan näkötorniin ja ihailimme Suomen kaunista järvimaisemaa, sieltä näki hyvinkin kauas. Postuimme saarelta lossikyydillä, sillä millä olimme tulleetkin, hyvin kesti meidän auton painon. Ajoimme Vuokattiin, siellä olevaan Kattivankkuriin, jossa on hyvät tilat isoille autoille. Kattivankkurin rakennukset olivat aivan uusia, joten pääsimme uuteen saunaan.
Maanantaina jatkoimme vitostietä ylöpäin, pysähdyimme lettuja syömään ja hörpittiin kahvia hiljaisen kansan katsellessa ääneti. Siellä pellolla on kuulemma viisisataa hahmoa. Kuusamoa kohti mentiin, Scania kehräsi tasaisesti ja tie oli hyvää, ennen kuusamoa alkoi kova ukonilma, vettä tuli taivaan täydeltä, no eikös kuskinpuoleisesta pyyhkijästa irtosi kumi, näkyvyys meni nollaan, onneksi kohdalle sattui levähdyspaikka ja odotimme, että sade loppuisi. Loppuihan se. Kuusamossa pysäköimme auton halpahallin pihaan, otettiin polkupyörät esiin ja lähdettiin etsimään varaosaliikettä. Löytyihän se, ostin sulan sieltä. Kuusamosta ostettiin muutakin evästä. Tarkoitus oli mennä Pudas-Törmälään muutamaksi päiväksi viettämään lomaa.
Seuraavana päivänä ajoimme Käylän kylään, jossa otimme polttoainetta. Paikallisen osuuskaupan pihassa oli pari mittaria, toisesta benssa ja toisesta dieseliä. Menin maksamaan kortilla ostokseni, myyjä sanoi, ettei tililläni ole katetta. Soitin välittömästi Haminaan omaan pankkiin, sieltä sanottiin että kaikki on kunnossa. Sain kuitenkin visalla maksettua ostokseni. Käylän kylästä lähdettiin kohti Juumaa, jossa patikoimme pienen Karhunkierroksen. Oli muuten mahtavat maisemat. Vettä satoi välillä mutta se ei haitannut tahtia. Palasimme takaisin Törmälään, olimme siellä torstai aamuun asti.
Torstai aamuna keula kohti Luostoa, tottakai siellä olikin tietyö, sellaista pään ja nyrkin kokoista kiveä tien leveydeltä. Mikä siinä muu auttoi kun hiljaa körötellä eteenpäin. Sinne pysäköitiin Luoston alapuolelle ja lähdettiin kiipeämään kohti huippua. Polku oli helppo kävellä, vaikka olikin jatkuva ylämäki, onhan se takaisin tullessa alamaki. Luoston huipulla on ametistikaivos. Kävimme tutustumassa kaivokseen, maksu oli 12 euroa per pää. Opas esitteli meille kaivosta, kertoi sen historiaa ja tarjosi paukut, tosin vain mehua. Esittelytilaisuuden jälkeen saimme itse kaivaa jalokiviä, minun osalta tulos jäi aika laihaksi. Emäntä kaivoi vähän paremman. Käveltiin alas autolle, huilattiin jonkun aikaa ja sitten matkaan kohti pohjoista. Lähestyttiin Tankavaaraa, päätimme jäädä sinne yöksi, vettä sataa tihutteli. Tankavaaran kultakylän pihaan ajettiin ja otettiin yöpymispaikka, siellä olikin ahdasta, mahtuihan se meidän auto kuitenkin sinne yhteen ahtaaseen nurkkaukseen. Kun kerran vettä satoi, ei siellä paljon viitsinyt ulkoilla, vietimme autossa aikaa.
Aamulla suunnattiin kohti Utsjokea. Ivalossa kävimme kaupassa ja vaihdoimme Norjan kruunuja. Kaamasen kievarissa pysähdymme syömään poronkaristystä, annos oli niin valtava, ettemme jaksaneet syödä kaikkea. Ajelimme eteenpäin ja katselimme karuja lapin maisemia. Tulimme Utsjoelle, joka nyt ei ole mielestäni niin kovin häävi paikka, kylä on tien molemminpuolin ehkä noin kilometrin matkalla. Sinne leiriydyttiin ja auto sopi sinne hyvin. Kaivoimme pyörät esiin ja lähdimme tutustumaan paikkoihin. Komea silta siellä on, silta on keskellä rajaa. Sillalta on komea jokimaisema molemminpuolin rajaa.
Utsjoelta menimme sillan yli Norjan puolelle tielle numero 98. Tie seurasi jokea, Suomen puoleinen tie näkyi toisella puolella. Tie on kapea ja kuoppainen, joka sadan metrin päässä on pokittainen halkeama, joka on valillä kohtalaisen syvä. Tanabrusta lähdimme kohti Lakselvia, tien numero edelleen 98. Maisema oli aika karua, ei minusta mitään niin kovin kaunista. Tiessä oli välillä pitkiä suoria, suoran päässä ylämäki, yleensä aika pitkä, mutta juuri kun ylämäki alkoi, mäen alla oli valtavat kuopat, siis vauhtia ei voinut ottaa. Tämä toistui joka suoran päässä. En menisi sinne enään edes henkilöautolla. Jäämeren tullessa näkyviin, maisematkin paranivat, mutta tie ei. Jäämeren tullessa näkyviin, maisematkin paranivat, mutta tie ei.
Vestertanassa keräilimme sileitä Jäämeren kiviä ja ihastelimme maisemia. Adamsfjordissa uskaltauduimme uimaan Laksevuonon hyiseen veteen! Roddenissa otettiin kuvia isoista kividyyneistä joita oli isolla alueilla. Lakselvista lähdettiin kohti pohjoista, E 6 tietä. Russenissa oli tarkoitus yöpyä, paikka oli aivan täynnä. Tie muutui E 69, ja kapeni huomattavasti .Pysähdyimme ottamaan kuvia maisemista ja luonnon muovaamista liuskakivikerrostumista. Matala kaide joka oli tien reunassa, oli betonia ja aina kun tuli isompi auto vastaan, joutui ajamaan niin reunaan, että kylki meni tosiläheltä kaidetta. Poroja alkoi olla tiellä vähän väliä, aivan vaivaksi asti. Eivätkä ne väistäneet, seistä möllöttivät keskellä tietä. Tunneleita oli useita ja pisin niistä oli Nordkapp tunneli, joka oli 6875m pikä.Tunneli painui 212 metriä merenpinnan alapuolelle. Tunneliin mentäessä oli kyltti, että lasku on 8%. Ajettaessa vauhti tuppasi kiihtymään, pakokaasujarru olis ollut paikallaan, mutta kun ei toimi. Piti tarjota pienempää vaihdetta ja jarrutella välillä. Puolenvälin jälkeen alkoi nousu, sama 8%, jote jurrattiin hiljakseen maanpinnalle. Tunnelin jälkeen oli rahastuspaikka, maksu oli 491 kruunua per sivu. Ajoimme Skarsvågin kaupunkiin ja vähän sen yläpuolella olevalle campingille. Leirintä aluee portilla oli kyltti, jossa luki, me puhumme Suomea, ei siellä kukaan puhunut Suomen sanaa. Sateli vettä ja oli sumua, joten ei vielä kannattanut lähteä Nordkappiin. Sateen hellittäessä, sumua vielä oli vähän, päätimme tehdä patikkaretken läheisen tunturin yli, tunturin toisella puolella oli Kirkeporten joka on useita metrejä oleva portinmuotoine halkeama kallion ulkonemassa. Katselimme Kirkeportenia ja samalla sumu hälveni, näkyviin tuli kaempana oleva ”sarvi”tunturi muodostelma. Olimme Skarvågissa pari yötä, siellä oli muuten Norjalainen ”kylähullu” pienemmällä autolla yhden yön, olimme peräkkäin parkissa.
Maanantaiaamuna lähdettiin auringonpaisteessa ajamaan kohti Nordkappia, tie sinne oli erittäin nousuvoittoista, matkaa oli noin 13 kilometriä. Nordkapin kalliolielekkeen parkkipaikalle oli 391 kruunun maksu. Parkkialue oli erittäin karu, eikä siellä ollut yhtään sähköpaikkaa, ei huoltorakennuksia, pelkkä hiekkakenttä joka pöllysi kovassa tuulessa. Nordkapphallenissa oli näyttelyitä alueen historiasta, ravintola, matkamuistomyymälä, sekä supervideonäyttämö, jossa katseltiin elokuva alueen luonnosta kaikkina neljänä vuodenaikana. Katseltiin ja kierreltiin alue kaikessa rauhassa, tultiin kuitenkin siihen päätökseen, että emme jää sinne yöksi. Alue ei ollut erityisen viehättävä, tuuli oli melkoinen ja nostatti hiekkapilviä silmille. Eli lähdettiin ajelemaankohti Altaa, maklsettiin taas 491 kruunun tunnelimaksu, jotta päästiin merenalitse pois saarelta E 69 käännyttiin Olderfjordissa tielle E6, joka oli aika kapeaa, mutta hyväkuntoinen ja kohtalaisen suoraa tietä. Matkalla näimme Tanskalaisen turistbussin, jonka kylki oli pahasti repeytynyt, se oli kolaroinut pienemmän asuntoauton kanssa. Asuntovaunua vetävät ajoivat Norjan kapeilla teillä vähän turhan keskellä. Ollessamme aika lähellä Altaa, Elvebakkenin paikkeilla, ajoin linja autopysäkille ja laskin taakse tulleen jonon ohitse. Aioin siitä liikkeelle, yritin vaihtaa kakkoselle, keppi ei liikkunut mihinkään, se oli täysin jumissa. Nelonen oli jäänyt päälle, sanoin vaimolle, että tänne korpeen ei jäädä. Sain siitä auton liikkeelle, kytkin savuten päästiin Altaan. Onneksi saatiin apua Altasta, meni kuitenkin neljä päivää ennenkuin päästiin jatkamaan.
Perjantai-iltapäivällä lähdettiin tietä numero 93 kohti kautokeinoa, josta edelleen kohti Suomea. Illalla oltiin Enontekiössä ja leiriydyttiin Hetan lomakylään jonne mahduttiin autoinemme mainiosti. Saunoimme ja uimme tunturijoessa, paikka oli todella siistissä kunnossa. Seuraavana päivänä lähdettiin hissukseen kohti Muoniota. Kuskinpuoleisesta pyörästä oli alkanut kuulumaan outoa narskutusta. Pysähdyttiin hylätyn huoltoaseman pihaan, otin pölykapselin pois, jolloin kaksi pultinpäätä putosi maahan, ne olivat poikki.
Kokeilin muutkin pultit, ne olivat kaikki löysällä, nostin auton ylös ja aloin kiristämään niitä, yksi meni vielä poikki. Jäihän niitä vielä seitsemän, tuumattiin, eiköhän se pyörä pysy kiinni ja jatkettiin matkaa. Ajoimme Aavasaksan hiupulle, siellä on ihan mukiinmenevä camping. Koko matkan aikana emme nähneet kylähulluja, mutta Aavasaksalla näimme kaksi, Sanna ja Jokke rupattelivat meidän kanssa vähän aikaa, he tosin olivat liikkeellä moottoripyörällä. Illalla pukeuduttiin ja lähdettiin läheiseen kapakkaan tanssimaan, siellä olikin karaoketanssit, valssattiin , humpattiin ja tangottiin ja minäkin valillä lauloin. Aamulla lähdettiin ajamaan kotiinpäin, oltiin kotona ennen puoltayötä.

Kilometrejä kertyi 3426
Kulutus 24/100
Maisemat upeita, tiet huonoja
Norjalaiset erittäin ystävällisiä ja auttavaisia
Jos auto mennee epäkuntoon lapissa, lähin apu on Rovaniemellä
Norjassa pärjää Englannin kielellä

[Timppa]

Hyvä Esa! sulla on kirjailijan taipumuksia, toihan oli ihan caravanlehtitasoa.
Mallikelpoinen matka,kun teillä oli noita aktiviteettejakin suunniteltu matkan varrelle .
Kirjoittaisko joku siitä porukasta, joka kiersi viime kesänä Virossa, jonkunlaisen kertomuksen.

Itte meinaan mennä Viroon taas ensi kesänä, yhden välivuoden jälkeen.

[Lahti32]

Kiitos kivasta matkakertomuksesta

Mites tuo Nordkappin tunnelimaksu, oliko siinä millainen hinnoittelu, sisälsikö tuo 491 NOK bussin yli vai alle 12m kun tuntuu tuossa kohtaa menevän jokin viiva ja montako henkeä sillä pääsi Kovasti ollaan haaveiltu Nordkapista että kalalle Yllättäin mutta bussien tunnelimaksujen suuruudesta hirveät jutut ovatten pitäneet matkasuunnnitelmat muualla Mistäköhän tuon tunneli hinnaston saisi, olen kyllä surffannut aiheesta muttaku e ossaa norjaa nii jää kovin epäselväksi

[Bamse]

Maksut jakautuvat seuraavasti:
Alle 6 metriset ajoneuvot: 140NOK (kuski ilmaiseksi)
6 - 12,4 metriset 445NOK (kuski ilmaiseksi)
yli 12,4 metriset 755NOK (kuski ilmaiseksi)
Moottoripyörät ja mopot 68NOK
Aikuinen 46NOK (matkustaja)
Lapsi 23NOK
Huomatkaa, että maksu on molempiin suuntiin.

Tiedot noudettu osoiitteesta:
http://www.northcape.no/pages/page.php?pageid=45

[Lahti32]

kiitos tiedoista, näyttääpä hinta nousevan roimasti 12,4m 13,0m äkikseltään laskeskelin että tuleepa hyvästi hintaa menopaluulle ja aluemaksu perillä plus leirintä päälle ja niin poispäin, eiköhän sitä joskus mennä silti.

Kyllä norjalaiset osaa rahastaa turisteja, suomalaisten pitäs ottaa oppia niin alkais matkailu tuottaa paremmin

[kuskinpoika sjostedt]

Ajattelimpa vaan kertoa siitä Norjan teiden kapeudesta...
Vuonna 2000 olin yhden Ruotsalaisen ja yhden Norjalaisen kaverin kanssa Oslossa tämän Norjalaisen kaverin vanhalla oikealtaohjattavalla Volvolla (ajokin nimi = Vilse). Oliko sitten teiden kapeus vai oma tarkkaamattomuus syynä, mutta kahteen otteeseen rikoin vasemmanpuoleisen sivupeilin toisen bussin kohdatessa. (onneksi me kaikki olimme Volvon traktoritehtaalla töissä ja hänellä oli kolme traktorin varapeiliä matkassa...)

Siis: olkaa varovaisia kun/jos ajelette Norjassa, varsinkin kun lähdetään ylemmäs vuononreunoja niin tiet kapenee kovasti...

[Metallikk]

Jaa että Norjassa kapeita vuoristoteitä..

http://javimoya.com/blog/pics/200607/bolivia.htm

Milloinkohan Kylähullut lähtevät yhteiskiertueelle Bolivian Yungas-tielle :lol:

[Bamse]

Noo, onko joku menossa Boliviaan? Siitä vaan, sinnehän pääsee tosta vaan, tuskin menee puoltavuottakaan kun on reissu tehty. Meillä kun ei budjetti kestä kiertää koko maailmaa, muuten kyllä.