12 Maata ja monta hienoa kokemusta kesällä 2014

Matkailukokemuksia kulkurilla
Old Lady
Kokenut kuljettaja
Viestit: 89
Liittynyt: 27 Loka 2014 17:57
Truck: Volvo B57 -81 /Wiima
Location: Laukaa
Member id: 250

12 Maata ja monta hienoa kokemusta kesällä 2014

Viesti Kirjoittaja Old Lady »

http://www.tribe.fi/elamantapa/sirkuselamaa/

Alkujaan tosiaan lähdimme tuonne sirkukseen. Autoksi valikoitui kuorma-autoksi ( tai retkeilyautoksi
) rekisteröity LT 35.
Mutta hommahan karkasi perinteisesti käsistä ja huomasimme kesken reissun, että tässähän kivutaan jo alppien yli. Et, mitäs jos piipahdetaan Venetsiassakin. Kun ei olla koskaan käyty.... Eikä oltu käyty Kroatiassakaan.... No, nyt ollaan käyty :D
Auto kesti hyvin. Pari pikkuremppaa piti tehdä.
Avatar
neppi
Vapaaherra
Viestit: 3082
Liittynyt: 09 Elo 2011 14:16
Truck: Hino Blue Ribbon -91
Location: Tauranga, NZ

Re: 12 Maata ja monta hienoa kokemusta kesällä 2014

Viesti Kirjoittaja neppi »

Uiui! Kuullostaa jotenki tutulta. Onks kuvia ja projektitopikkia luvassa? Ü

Neppi
Avatar
Iski
Kansleri
Viestit: 1258
Liittynyt: 01 Elo 2012 11:33
Truck: Carrus 502 B10M
Location: Nurmijärvi Rajamäki
Member id: 149

Re: 12 Maata ja monta hienoa kokemusta kesällä 2014

Viesti Kirjoittaja Iski »

Tervetuloa foorumille :D
Bussi on pop.
Volvo B10M Carrus star 502 -95 "Shakki"
Avatar
happa66
Rattiamiraali
Viestit: 391
Liittynyt: 14 Kesä 2009 00:44
Truck: MB-913
Location: Nakkila
Member id: 123

Re: 12 Maata ja monta hienoa kokemusta kesällä 2014

Viesti Kirjoittaja happa66 »

Tervetuloa joukkoon kirjavaan. Ja nimimerkki on kuin meetin vanha auto. Vanha Rouva.

a-p
Runko MB 913,-76, Kori DB, kone 5,7l suora6. Cabby 472-76, Kafi 480 -82. Hobby Brestige 610 -86. Uusin tulokas Volvo B9M Vanhool 10 m pitkä -90.
Old Lady
Kokenut kuljettaja
Viestit: 89
Liittynyt: 27 Loka 2014 17:57
Truck: Volvo B57 -81 /Wiima
Location: Laukaa
Member id: 250

Re: 12 Maata ja monta hienoa kokemusta kesällä 2014

Viesti Kirjoittaja Old Lady »

Kiitos kiitos =)

Projekti topikkia en kyllä pysty lupaa.... Tossahan se nyt seisoo, ajokunnottomana, mutta sitähän tää harrastaminen on... Dieselpumppu on auki. Saas nähdä saako sitä takas kiinni.... =D

Mutta sen verran toki autoo rassattiin, ennen tuota käsistä karannutta kesäreissua, että pesimme autosta vanhat tarraliimat pois ja annoimme autolle uuden ilmeen. Liimailimme siihen kukkatarroja =)
Pakoputkikin tipahti matkasta ihan ensikilometreillä. mutta se nyt oli helppo hitsata kuntoon.
Old Lady
Kokenut kuljettaja
Viestit: 89
Liittynyt: 27 Loka 2014 17:57
Truck: Volvo B57 -81 /Wiima
Location: Laukaa
Member id: 250

Re: 12 Maata ja monta hienoa kokemusta kesällä 2014

Viesti Kirjoittaja Old Lady »

Nyt on muutama kuva lisätty albumiin! =)
Avatar
ae70
Rattiamiraali
Viestit: 276
Liittynyt: 15 Heinä 2012 23:26
Truck: Scania Bf 80
Location: Mikkelin kupeessa

Re: 12 Maata ja monta hienoa kokemusta kesällä 2014

Viesti Kirjoittaja ae70 »

tervetuloa!
Scania Bf80 "vajokki" 5000.

Siinä Volvo veti missä Kaania vapis.
Old Lady
Kokenut kuljettaja
Viestit: 89
Liittynyt: 27 Loka 2014 17:57
Truck: Volvo B57 -81 /Wiima
Location: Laukaa
Member id: 250

Re: 12 Maata ja monta hienoa kokemusta kesällä 2014

Viesti Kirjoittaja Old Lady »

Täytyypä tätä vähän päivittää, kun tulee taas oltua reissun päällä, eikä uni tule. Tulee vaan mieleen toilailuja viimekesän reissusta.
Mehän ostettiin tuo Lt juuri reissun alla. Kun sitä henkilöautoon vertaa, niin isohan se on!
Enpä paljoa sillä ehtinyt ajaa, ennen kun maitten rajoja ylitettiin. Mutta en myöskään stressiä ottanut ajotaidostani. Olenhan sillon nuorena tyttönä paljonkin ajanut isoilla autoilla! Kyllähän minä nyt hallitsen auton kun auton!
Vaan sellanen pieni juttu oli unohtunut. Mä en ollu enää nuori tyttöne. Ja niistä ajoista ku isoo autoo ajoin, oli ehtinyt kulua vuosi(kymmenen) jos toinenkin.... Mummoksiki oon jo ehtiny. Mut mieli on nuoren, niin millään muulla väliä....

Virossa vielä mies ajoi. Kattelin yhtäkkiä, et vettä tulee lattialle. Pissapojan säiliö sijaitsi lammikon päällä, nii syyllinen lienee se.
Siinä sit mentii eteenpäi ja minä näppäränä likkana irrotin sen pissapojan säiliön kannen. Siis sen kannen, mikä on kojetaulussa, oikeassa reunassa, kojetaulun ja oven välissä.
Se lähti näppärästi irti. Enkä mä siinä paljoo kuskillekaa turissu tekemisistäni, ku ennenki oon autoja korjannu. Ja linja-autojaki vielä! (Edelleen sillon nuorena tyttönä...) kyllä mä nyt yhen vuotokohdan selvitän ilman miehistä apua. Ajakoot se kaikessa rauhassa!
Niin mä sit työnsin käteni sinne reiästä sisään. Oikean käden.... Ja kas. Löytyi vika. Korkki oli huonosti kiinni.... Siinä sitten näppärin sormin sen kiristin. Vähä oli hankalaa, ku ei sitä tilaa liikaa siin kohetaulun ja oven välissä ole....
Mut sit piti se käsi irrottaa sieltä reiästä. Vaan siin kohtaa alkoi ongelmat.... Eihän se käsi tullu sieltä ulos! Ei sit millään! Tai olis se tullu, jos oisin vaan repässy, mut nahka ois jääny reiän sisälle..... Nytki tuntui siltä, että se reuna repii ranteen auki.....
Siinä sitte nolona isännälle, et "hei, pssst. Mulla ois ongelma. Mun käsi on jumis tääl reiäs. Tääl oven välis.... Voisitsä vähä jeesata??"
Isäntä siihe, et hän sen verran täs haiveillä hiljentää, et saan ovee raotettuu ja käden urrotettuu.
Loistava idis. Mä yllän vasemmalla kädellä oven avaus kahvaan ja homma pelastettu.
Vaa ku tyhmäilee oli alkanu, ni eihä se ny noi helposti käyny.
Mä olin torkkunu tyynyn kans sitä ovee vaste ja laittanu oven lukkoon. Varmuuden vuoksi..... Nii. Nii. Se oikee käsi oli siis jumis. Vasemmalla ois pitäny avata ovi eka lukosta. Ja se lukko oli mun selän takana, oikealla puolella. Ja vaik mä kuinka joogaan ja kaikkee, ni emmää vaan taipunu sinne lukolle asti. Ku olin nii etukumaras jo valmiiks....
Ja eiku taas nolona ja nöyränä "muru. Emmää saa tota lukkoo auki. Voitsä pysähtyy??? Ja vähä auttaa??"
Siin se mun "rakas" mulle virnuili, soitti suutaan ja joo, nauraa räkätti ääneen. Pysähtyi, kiersi herrasmiehenä mun puolelle. Avasi lukon avaimella. Avasi oven ja pelasti akkansa pinteestä.....
Juu, ja ei nauranu yhtään. Eiiii.....

Matka jatkui. Päästiin aikanaan Puolaan. Miestä väsytti ja vaihdoimme kuskia. Edelleen oli suuret luulot ajotaidoista. Tai ajotaito on kyllä hyvä. Ei siin mitään. Mut ison auton hahmotuskyky ei ollutkaan ihan niin kohdillaan.....
Lapset oli siis takana turvavöissä. Isäntä nukkui pedillä. Jääkaappi lattialla, pedin vastakkaisella seinustalla.....
Noo, ihan hyvin se ajo sujui. Ku suoraa tietä mentii....
Tuli kyläpahane vastaan. Tottakai hiljensin vauhtia. Mut sit. Siis, siihe keskelle tietä oli väsätty kerrostalo! Hetki siin meni, ennenku aivot sisäisti, et siin nenän ees on tosiaan kerrostalo. Vauhtia 40-50 välil ja jotai tarttis tehä!!! Samalla sekunnilla näin, et tie jatkuu oikeelle. Selanen, täydellinen L mutka siis siinä.
Noo, meitsi tempas oikee olan takaa rattii oikeelle. Sen sekunnin sadasosan liian aikaisin..... Ku emmää siin kohtaa muistanu, et mulla on alla vähä isompi ja leveempi auto.....
Nii siin sit kävi, et katukivetyksen päälle kiipes oikee takarengas. Komeesti se heitti auton kulkee kahdella renkaalla.... Siin tuli mulle sydäri. Täähä kippaa nurin!!!!!!
Kyl ehti tulla äiteetä ikävä.... Kunnes sit rysähti. Ne kaksiki rengasta asfalttiin meinaan..... Kilinä ja kolina vaikeni. Oli hetken aivan hiljaista. Kunnes takaa sit kuulu kasten vihaset huudot "ÄITI!!! Mitä sä oikee duunaat!!!! Mä lensin toho seinälle!!!! Ooksää iha hullu????" (Joo, kiitti muksut. Mäki rakastan teitä)
Ku se mun sydän vähä rauhottu ja lapset vaikeni, nii toi mun kärsivällisyyden perikuva, nukkuva muru tuumi rauhallisee tyyliinsä "ai, sä tarjoilit mulle aamupalan vuoteeseen!"
Jep. Jääkaappi oli tosiaan siin rytäkäs tyhjentäny sisältönsä suoraan sängylle! Onneksi muita vaurioita ei tullut!!! Jos nyt sitä ei lueta vaurioks, et MÄ menin ajolakkoon!!

Pakotti se isäntä mut sit lopulta ajaa Saksan autobaanalla. Siel ei onneks tullu ylläreitä. Onneks. Sain siia kerätä ylpeyden rippeet ja jotaidon rippeet kasaan ja siit se sit lähti. Meinaan toi luulo, et mä osaisin ajaa viel.

Me päästii aikanaan määränpäähän, eli sirkukseen, missä mun siis piti tehä töitä muutama viikko. Sehän ku se oli se meiän reissun syy.
No, työt tuli tehtyä. Sirkuksen mukana kierrettyä ja sit oli tarkotus suunnata Unkariin. Siellä kun meidän piti tavata mun lasten entinen opettaja Goan koulun ajalta. Ku aikoinaan siellä asuttiin ja lapset kävi siellä koulua. Mut meillä oli siinä vielä aikaa ja ei ihan heti haluttu Unkariin suunnistaa, ni mietittiin, et mitäs jos kokeiltais, miten Alpit ylitetään. Tai mennään ees kattoo, miltä Alpit näyttää!
No, niinhän siinä kävi, et mä ku olin kartturina, kartalla, mikä oltii ostettu jostai Latviasta (ku suomesta ostettu hyvä kartta oli unohtunu kotii) ni mä sit opastin ton kuskin yhden vuoren päälle ja se tie loppu sinne. Mä voin sanoo, et pelotti. Me ku ei haluttu ajaa maksullista tietä pitkin, ku Itävallan poikki ajaminen ois tullu tällä autolla maksamaan melkee 200e. Siel me sit oltii korkeella. Yhen auton levysellä hiekkatiellä. Ja alas ois pitäny päästä.....
Mä olin tietenki rotkon puolella. Ja pelkäsin nii vietävästi. Olin siis kerranki nii ns, kakkajäykkä, et turpaki pysy totaalisen kiinni. Mies ajo hiki otas... Mikäköhän silläki oikee oli? Ai nii, ja etujarrus oli muute vähä vikaa. Et se auto puolsi sinne rotkon puolelle.... Seki piti siis osata ennakoida jarrutukses..... Ja mä tiesin sen! Ei siis yhtää helpottanu oloa!!
Lapsetki oli jostai syystä tosi hiljaa. Outoo....
Mut niin vaa me ehjänä alas päästii. Paikalliset otti kuvii meidän autosta ja vilkutteli. Jotenki must tuntuu, et mä näytin niis kuvis aika kalpeelta ja hymy tais olla lähinnä irvistys.....
Kyllä mä useaan kertaan sillä eksymisreissulla mietin, et on se onni et mulla on noin kärsivällinen mies.... Joku toine ois voinu sanoo, et mitä sä akka ....kele meiät tälläsee paikkaan oikee opastit!
Mut tuo ei sanonu. Olipa maisemat, tais olla se sen kommentti..... Ja kysy se sit, ku oltii päästy turvallisesti maan kamaralle, et pelottiko suaki? Ja mun oli pakko tunnustaa, et pelotti!
Sain jatkaa kartturinaki vielä.
Siin sit pohdittii, et mihi mennään, ni mä erehyin lipsauttaa, et en oo koskaa käyny Venetsias. En määkää, ukko tuumas, mut nyt käydään. Ja tää oli se meiän matkan pahin juttu. Venetsia!
Ei, siis se ei voi olla totta, miten monta miljoonaa liikenneympyrää voi olla Italiassa, matkalla Venetsiaan!!! Niitä on ainaki miljoona!! Siis, ku me edellee matkattii sillä tyylillä, et pikkuteitä, ilman tiemaksuja. Näi jälkeenpäi ajatelle, ois ollu fiksumpaa maksaa vaikka ja mitä, et oltais päästy jotai valtatietä pitki perille. Mut ne periaatteet.... Ja se budjetti.... Ja se, et me nähää muutaki ku valtatien reunat....
No, me nähtii ainaki miljoona liikenneympyrää. Kyl siin oli pää sekasi jokaisella kohta. Ja se Venetsia. Se vaan kiusas meitä.
Eihä niissä liikenneympyröis mitää opasteita ollu. Eikä mun kartas mitää likenneympyröitä ollu. Ni tietäähän sen.... Jos ekas liikenneympyräs luki Venetsia 27. Ni seuraavas lukiki Venetsia 45. Ja me pyöritää ympyrästä toisee.... Ja uuellee. Ja uuellee.... Ei ne silti tullu yhtää tutummiksi ne ympyrät. Eikä Venetsia lähemmäks ku toi 27km.
Päivä me sitä jaksettii, kunnes päätettii, et jääköö näkemättä, ellei HETI löydy leirintä-alue, mistä käsin voimme sit vaikka bussilla mennä Venetsiaan. Ja kas. Leirintä-alue hyppäs eteen ja me sinne parkkiin ja nukkumaan. Seuraavana aamuna lähettii sit Venetsiaan.
Lapset oli ilmoittanu, et ne haluaa käydä museossa. No, sieltä löyty sit sellane museo, missä oli niitä kaameen kalliita marmoripatsaita. Niitä, miltä joiltai puuttu käsi tai jalka tai pää tai pippeli tai jotain. Mut sinne siis mentii. Mulla on tuo nuorin lapsista ollu ikänsä samanlaine sählä ku minäki oon, et se ei koskaan oikee mieti etukäteen.... Ja se on aina pulassa. Ja aina vahdittavana. Siis, maailman suloisin sählä, jolle vaan sattuu ja tapahtuu niin, et kukaan ei tajuu miten se on mahdollista. Se on elämsä aikana saanu esim, päänsä jumiin kaksi kertaa. Toisella kerralla ämpäriin. Kyllä, pieneen sinkkiämpäriin ja toisella kerralla emalipottaan. Eikä noi oo ees niitä ihmeellisimpiä asioita. Mut juu, sellane sulone säätäjä. Ja mihi tahansa se meneeki, ni se on myös ite ihan aidosti hämmästyny, miten hyllyt, ovet, tavarat jne, vaan voi tippua lattialle tai hajota, vaikkei se oo ees koskenu niihi! Mut se on siis taitava. Eikä ikinä tee tahallaa mitää pahaa. Ku ne vaan tapahtuu!
Nii me sit mentii sinne museoon. Ja mä järkytyin, kuinka niis patsais ei oo mitään köysiä ympärillä. Et niinku niihi pääsee vaik koskemaan noin vain. Kauhee paikka! Ei siis ollenkaa turvalline meidän perheelle!!!! Mut tehty mikä tehty. Liput ostettu ja siellä nyt sit kierretään....
Ja mä niin monta kertaa sanoin, et mihinkää ette koske. Ette ees hengitä niihi patsaisiin päin!!! Juujuueiei äiti. Ei me.
Ja hienosti kaikki meni hyvinki pitkään. Mäki jo rentouduin... Jostai syystä lapset halus jäädä yhtee huoneeseen vähä kauemmaks aikaa. Koin turvalliseks mennä ukon kans edeltä seuraavaan huoneeseen. Olihan isompi lapsista, se ylijärkevä, sen nuoremman kans. Oltiin päästy kymmene metriä seinän toiselle puolelle ku hälyttimet laukes. Järkky ulina täytti museon.... Se niinku se elämä vilahti silmien ohi. Mun tenava on syypää. Se on rikkonu jotai. Mä niin sieluni silmin jo näin, et se tulee jonku patsaan sormi kouras mun luo ja kattoo silmät suurina ja sanoo "se vaan tippu mun käteen!!" Siin kävi mieles, millä mä tän maksan. Omaisuus? Ei ole. Vakuutus? On. Mut se tuskin kattaa tätä..... Mieli teki mennä piiloon..... Mut ei se auta..... Hengitä syvään ja menepä kantamaan vastuusi.....
Niin se oli tehtävä.
Pääsin siihen oviaukkoon, minkä toisella puolella lapset oli. Samaan aikaan huoneesta ryntää kaksi lasta. Vitivalkoisin kasvoi ..... Toine selittää toisen päälle... "Siis, ei toi koskenu mihinkää!" "En koskenutkaa. En se mää ollu" "ei ollutkaa. Ei me tiietä miks tuo hälytin huutaa" "siis, se eb ihan oikeesti ollu mä"
Uskottava se oli. Ei noi totuudentorvet oo koskaa valheesta kii jääny. Hetken siinä ooteltii, et onko vartijoilla siit huolimatta meille asiaa... Ei onneks ollu. Vaan kyl me lähettii livakasti pois siitä museosta. Huh. Tollee säikyttelee toisia!!!
Old Lady
Kokenut kuljettaja
Viestit: 89
Liittynyt: 27 Loka 2014 17:57
Truck: Volvo B57 -81 /Wiima
Location: Laukaa
Member id: 250

Re: 12 Maata ja monta hienoa kokemusta kesällä 2014

Viesti Kirjoittaja Old Lady »

No, Venetsia tuli nähtyä ja hengis selvittyä. Siel oli KUUMA! Ja muutoinki lämpö
Eli kuumuus oli vallannut Euroopan. Yöt oli tosi hikisiä. Ja vaikka lämpöä rakastan ja kylmää inhoan, nii kroppa alko ilmottaa, et nyt on liikaa toi kuumuus. Alkoi siis suomeks snottuna mullaki hattuu kiristää. Oltii jo kuukaus reissattu. Koettu yhtä jos toista. Asuttu neljä ihmistä täs pienes Lt,s. Kuumaki on yötä päivää.... Ja ollaan koko ajan hukas ja eksyksis. Vaikka ei meil ees ollu määränpäätä enää, ku työki tuli tehtyy. Mut joo. On se sellasta. Matkas vielä esimurkkuikäne ja sählä..... Ja mä.... Ja ukko, joka on kyl hyvin meitä kestäny. Mut ku lähettii Venetsiasta, pommin sytytyslanka kyti jo....
Ja taas sama juttu.
Liikenneympyröitä ympyröiden perään.... Kolmannen kerran ku tultii sellasee ympyrään, minkä tunnistettiin jo hyvin, nii takapenkkiläiset erehty sanoo isännälle, et "mehä sanottii jo viimekerralla, et sun pitää mennä tosta liittymästä..."
No, se neuvo oli liikaa..... Siin kohtaa tuli Old Ladyn jarrutesti tehtyy. KUNNOLLA!!!
Kyllä se pysähtyy näköjään hyvin. Noo, vähän puoltaa, mut sehä tiiettiinki jo.... Ja juu, kyl niillä jarruilla saa nenän tuulilasiin. Saa.
Oli se onni, et takana ei sattunu olee ketää.... Mut sit se rauhallisuuden perikuva ilmotti (joo, korvavaikut läks) et "ellei aleta olee hiljaa ni saatte kävellä suomeen" (tää niinku siistittynä versiona)
Voin sanoo, et aika hiljaa meki osattii olla!!! Mä ehkä kaikista pisimpään olin hiljaa....
Et, ei se aina oo nii herkkua se reissaaminen. Joka hetki ei oo paras hetki. Mut onneks ne ruuvit löysty aikuisilta, ku päästii sieltä Italiasta pois!!!
Ja matka jatkui. Taas eksyttii ja löydettii uus maa, ja toinenki....
Mut kuumuus ja helle vaivas mua. En ymmärrä. Oon asunu Intias. Delhissä, siellä saastesumun keskellä, lämpöö oli 45* ja se oli vaa ehkä vähä tukalaa. Mut nyt, parin vuoden päästä siitä, mä en kestä Euroopan helteitä.
Lopulta päädyimme Unkariin. Siellä meidän piti mennä (jo Hippi-bussiksi uudelleen ristityn auton kanssa) Rainbow Gatheringiin. Vaan ei me päästy ku vähä matkaa sinne mettään, ku mun voimat loppu totaalisesti. Sain kolmepäivää kestävän rytmihäiriökohtauksen, et siin jossai kohtaa jo harkitsin lääkäriin menoa. Mutta harkinnaksi se jäi. Taas kerran. Löydettii ihana ranta, missä päästii veteen viiletyy. Siin oltii tosiaan kolme päivää, ni mun olo tasottu ja päästii jatkaa matkaa ilman pumpun muljahduksia. Mutta harmitti kun yksi kokemus piti jättää väliin. Ja opettajan tapaaminen jäi väliin.
Mutta onneksi tulee uusia kesiä ja lomia ja työmatkoja, ni sit pääsee kokemaan lisää!
Old Lady
Kokenut kuljettaja
Viestit: 89
Liittynyt: 27 Loka 2014 17:57
Truck: Volvo B57 -81 /Wiima
Location: Laukaa
Member id: 250

Re: 12 Maata ja monta hienoa kokemusta kesällä 2014

Viesti Kirjoittaja Old Lady »

Me siis mentiin laivalla Tallinnaan. Siitä ajettiin Pärnuun, Riikaan ja Jurmalaan. Jurmalassa yövyimme leirintä-alueella. Emme olleet koskaan aiemmin käyneet autolla Euroopassa, joten kaikki oli uutta ja outoa. Isäntä se oli yrittäny kovastiki reissua suunnitella etukäteen ja oli tehnyt oikee hienon matkasuunnitelmankin (kilometreineen jne...). Ja oli meillä navikin matkassa. Sellane vanha joku.... Ja sehän ei sit toiminutkaan enään Tallinnassa. Siinä kohtaan tuli huomattua, että kas, se kartta onki tainnu jäädä matkasta.... Oli hivenen haastavaa löytää itsensä oikealle tielle ja oikeaan suuntaan!
No, minulle tuollainen on aivan normaalia. Aina mä oon hukassa. Ja mitään kannata suunnitella kilometrien tarkkuudella, ku ei ne asiat vaan mene silleen. Ja en minä osaa etukäteen suunnitella. Kun ehkä ne pääpiirteet. Mulle suunnitelmaks riitti se, että meidän nyt tiettynä päivänä tulee olla Saksassa tietyssä paikassa. Ja sitä ennen siis ajetaan muutaman maan läpi ja käydään tapaamassa ystävää Berliinissä. Kaik muu muovautuu matkan aikana.
Ja näinhän se meni. Hyvästä miehen tekemästä matkasuunnitelmasta huolimatta. Me oltii hukassa. Usein. Mutta silti aina oikeana päivänä siellä missä pitikin.
Jurmalassa siis yövyimme. Tallinnasta saakka automme peräpäästä oli kuulunu kamala kolina pomouissa. Apukuskin puolelta. Epäilimme syyksi iskaria.
Yritimme kysellä liikkeistä, löytyiskö uutta iskaria. No, ei löytyny. Seuraavaan päivään olis mennyt tilaaminen. Eikä meillä ollut aikaa seuraavaan päivään odottaa. Aateltii, et Saksasta, auton kotimaasta se löytyy sit kuitenki ja sirkuksessa meillä on aikaa vaihtaa se. Joten menoksi vain!
Täytyy tähän kohtaan todeta, et sieltä auton kotimaasta sitä iskaria oli aika mahotonta saaha. Kyllä ne liikkeissä pyöritti päätään todeten, et ei meillä mitään varaosia oo noin vanhaan autoon! Menee viikko tilates!
No eihän me mitään VIIKOA paikoillaan voida olla. Sirkus kulkee ja karavaani liikkuu!
Mutta sitten jostain kyläpahasesta se iskari löytyikin paikasta, jota ei ilman saksalaista ystävää oltais ees tajuttu, et se on varaosa liike. Palvelu oli hyvää, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan ja iskari oli halpa. Saatiin se sit vaihdettua. Mutta kolinaa se ei poistanu...... Yllätys....
Mutta niin, Jurmalaan jäimme yöksi. Mukava paikka.
Ja matka jatkui. Meillä ei mitään budjettia sen kummemmin ollut, muutaku tieto, et budjetti ei kestä koko reissua, jos yövymme leirintä-alueella. (Eihän tää vaan oo se foorumi, missä ei saa kertoa harrastavansa puskaparkkeja???)
Old Lady
Kokenut kuljettaja
Viestit: 89
Liittynyt: 27 Loka 2014 17:57
Truck: Volvo B57 -81 /Wiima
Location: Laukaa
Member id: 250

Re: 12 Maata ja monta hienoa kokemusta kesällä 2014

Viesti Kirjoittaja Old Lady »

Jurmalasta sit lähdettiin ja jotain aivan ihmereittejä pitkin Kaunasiin. Sieltä Bialystokiin. Liettuasta olimme ottaneet liftareita kyytiin. Pariskunta + koira. Silleenhän se matka sujuu rattoisasti kun on seuraa. Ja autoonhan mahtui... Tämä osoittautui hyväksi päätökseksi, koska olivat matkassamme vielä kun ylitettiin Puolan raja.
Puolassahan on se tietullisysteemi, mistä emme olleet saaneet selvää netissä surfatessa. Ja ku automme on luokkaa kuorma-auto, ni sen sit tietää.
Ja niinpä rajalta kysymään, miten tässä edetään. Ei ne siellä englantia osanneet. Mutta onneksi oli liftari tulkkina ja ohjeet oli seuraavanlaiset. Te ette mitään tartte, jos ette aja maksulliselle moottoritielle.
Näillä eväillä sitten kiertämään moottoritiet kaukaa ja nauttimaan maaseudun rauhasta!

Suvalkista siis suunnistimme Elkin kautta Olsztyniin. Unihan siinä matkalla tuli ja ah, miten pieni, rauhallinen kyläpahanen tossa edessä onkaan ja iso hiekkakenttä huoltoaseman takana... Siihen.
Vikatikki. Lapset oli nukahtanut ja itse olin vielä hereillä kun viereemme ajoi auto. Sieltä nousi mies, joka hoki vain, polizei.... No, yhteistä kieltä ei löytynyt ja siinä tuumittiin hetken, mitä tehdään. Poliisi se mies ei ollut. Sen nyt näki. Tai, no, oli ainaki lomalla. Ja viinaa oli mennyt.....
Hetki siinä siis yritettiin yhteistä säveltä löytää, tai ees ymmärtää mistä on kyse. Mut siinä kohtaan kun ne neljä polkupyörää, jotka oli siis matkassamme, yritettiin irrottaa auton perästä, missä ne oli kyllä niin hyvin lukittu kiinni autoonki, et ei niitä tahtonu itekää saaha sieltä irti, mies hyppäs housuihinsa ja nosti kytkintä! Kyl täytyy ihmetellä, miten tää auto lähtikin siitä sorakentältä ku ohjus. Aika kuoppaista oli meno. Ihmetellä täytyi, ku lapset ei heränny. Eikä tippunu sängyistään!
Mies siinä sit ajo. Ja nukkumapaikka ois ollu jees. Mut enään ei pikkukylään tehnyt mieli jäädä....
Kohta oli eessä poliisit pysäyttämässä liikennettä. Siis niitä muutamaa harvaa, jotka yöllä ajaa. Mies siinä jotai höpötti, hiljensi vauhtia, kunnes poliisi näki, että Suomalaisia. Sille tuli kiire huitoo, et jatkakaa vaan matkaa. Ei me teitä haluta pysäyttää.
Niin se matka sitten jatkui. Ja tulihan sieltä vastaan joku isompi paikka, missä 24h auki oleva huoltoasema ja sen pihaan saimme jäädä yöksi.
Avatar
neppi
Vapaaherra
Viestit: 3082
Liittynyt: 09 Elo 2011 14:16
Truck: Hino Blue Ribbon -91
Location: Tauranga, NZ

Re: 12 Maata ja monta hienoa kokemusta kesällä 2014

Viesti Kirjoittaja neppi »

And?
Old Lady
Kokenut kuljettaja
Viestit: 89
Liittynyt: 27 Loka 2014 17:57
Truck: Volvo B57 -81 /Wiima
Location: Laukaa
Member id: 250

Re: 12 Maata ja monta hienoa kokemusta kesällä 2014

Viesti Kirjoittaja Old Lady »

Jatkuuhan tää tarina. Kun ehdin laittaa.
Ensin pitää saada koiranpennut haettua ja päästä kotiin!
Old Lady
Kokenut kuljettaja
Viestit: 89
Liittynyt: 27 Loka 2014 17:57
Truck: Volvo B57 -81 /Wiima
Location: Laukaa
Member id: 250

Re: 12 Maata ja monta hienoa kokemusta kesällä 2014

Viesti Kirjoittaja Old Lady »

Aamulla kun herättiin, lapset ihmtteli, miksi me ollaankin eripaikassa? Siinä sitten selitettiin, että ei se ollutkaan hyvä paikka, et piti vaihtaa... Emme halunneet niitä pelästyttää kertomalla, mitä oli käynyt...
Aamulla matka jatkui. Määränpäänä meillä oli se Berliini ja minun ystävän luona kyläily. Olimme antaneet "noin päivän" milloin olemme sillä suunnalla. Berliinin keskustaan ensin tutustuimme ja sitten soitimme ystävälleni. Hän oli juuri palannut Intiasta ja asusti ystävänsä luona, jolla oli iso omakotitalo, joten sinne. Ihana ilta oli. Joogasimme pihalla kaikki ja poimimme tosi isosta puusta kirsikoita. Ilta sujui leppoisasti.
Yön vietimme autossa siinä kadulla. Aamulla jatkoimme leppoisaa yhdessäoloa. Mutta matkan oli jatkuttava. Olimmehan sopineet, että tiettynä päivänä olemme siellä sirkuksessa, jonka sijainnin olimme saaneet siis tietää siinä kohtaan, kun hyppäsimme Tallinnan lauttaan. Mutta mikäs siinä. Kyllähän me perille osaamme. Vaikkei meillä ollutkaan kunnon karttaa eikä navigaattoria. Välillä jouduimme kysymään tietä Eihän kysyvä tieltä eksy. Ja kyllä saimme monta hauskaa tilannetta aikaiseksi. Saksalaiset, joilta kysyimme, eivät kyenneet ymmärtämään, kuinka me matkustamme ilman navigaattoria! Uskomatonta!
Ennen sirkukseen menoa, meidän oli mentävä leirintä-alueelle yöksi. Olimmehan reissanneet jo monen monta päivää ja pyykkiä oli kertynyt.... Oli kyllä hauska leirintä-alue mikä löydettiin. Talsperre Pöhl,n rannalla. Isot kyltit, että LAKE. No, näin suomalaiseen silmään tää järvi oli kyllä lähinnä täyteen rakennettu järvi, mikä oli täys purjeveneitä. Mutta maassa maan tavalla.
Pyykit tuli pestyä, auto siivottua ja taas oli hyvä jatkaa matkaa. Sirkus oli Wernberg-Köblitzissä ja mietittiin, että mitä kautta ajamme sinne. Tais jommalle kummalle tulla kuningasidea. Kun kerran tässä ollaan, lähellä Tsekkiä, ni ajetaanpa sitä kautta!! Jee, ajetaan. Loisto tuuma! Tosta vaan ajetaan Chebbiin ja siitä heittämällä jatketaan matkaa Waldsasseniin. Helppo homma! Näin ku kartasta kattoo. (Näitä kaikkia ihania loisto-ideoita sais joskus tulla vähän vähemmän....) Näin siis nokka kääntyi kohti Tsekkiä ja Chebbiä.
Kaupunki on aivan ihana! Todella kaunis! Tykkäsin todella! Mutta voi, kun sieltä yritimme lähteä, niin emme vain millään löytäneet oikeaa tietä! Kiipesimme jonkun vuoren päälle, mutta Saksaa emme löytäneet. Yllättäen dieselvalo alkoi vilkuttaa... EIkä mitään käsitytä, missä päin Tsekkiä olemme... Eikä meillä ollut paikallista valuuttaa....
Siin kohtaa alkoi se keskustelu... "voisitsä nyt ees yrittää lukee sitä karttaa???" "No koko ajan mä luen sitä karttaa. Mut miks sä et käänny sille tielle mitä mä oon sanonu??" "No ku emmää oo niit huomannu!!" Niinpä.....
Yks iso ongelma koko reissulla oli se, että kun ei sitä kunnon karttaa ollut.... Ei siis mitään sellaista isompaa näkymää alueeseen tai maahan. Ni jos jossain luki jonku kaupungin nimi (isomman kaupungin siis), niin ei meillä ollut hajuakaan, onko se kaupunki eteläs vai pohjoises. Ja siihe mennes ku mä olin löytäny sen kartalta, olimme risteyksen ohittaneet jo aikoja sitten. Et sillee....
Täytyy kyllä sanoo, että ei meitä useasti kyl ottanu pattiin toi karttajuttu. Mut tää oli yks niistä kohdista. Ja toinen oli tosiaan s, Venetsia.... Muute meillä riitti huumori eksymisiin ja hukas olemisiin, koska ei meillä mitään hätää ollu. Koti kulki mukana! Mut nyt oli sovittu tapaaminen sirkusporukan kanssa ja ilman paikallista valuuttaa ja diesel vähis, ni joo.... Hyvä idea oli siis pysähtyy Chebbiin! :roll:
Niin, ja meillähän ei perinteisesti ollut tietullijuttua ostettuna/maksettuna, joten emme voineet ajaa moottoriteitä....
Löysimme sit kuitenki jossain kohtaan E50 tien ja siin kohtaa todettii, makso mitä makso, mut sitä pitki Saksaan kiitos.
Pääsimme onnellisesti Saksan puolelle. Ja elämän stressitaso taas aleni huomattavasti =)
Aikoinaan pääsimme sitten sirkuskaupunkiin. Eli, Wernberg-Köblitziin. Löysimme sirkuksenkin. Olimme sirkuksessa sovittuna päivänä klo 16. Kyllä oli riemukas vastaanotto!!! Kaikki puhu yhteen ääneen. Yhteistä kieltä ei ollut muuta kun sen minun yhteistyökumppanin kanssa (tirehtööri) Hän puhui Englantia. Muut saksaa. Ja meistä kukaan ei puhunut sanaakaan saksaa. Mutta tuo asia ei vaivannu ketään. Tekemistä ja ihmettelemistä riitti puolin ja toisin. Tutustuimme sirkuslaisten tapaan elää ja niiden asuntovaunuihin/autoihin, eläimiin, ihmisiin.... Ja kyllä siinä riitti ihmettelemistä! Ja tirehtööri yritti parhaansa saadakseen tulkattua asioita!
Mutta mitäpä tulkkaamista siinä tarttee, ku eläintenhoitaja lykkäs vanhimmalle lapselle talikon kouraan, ni kylläpä se tajus mitä siltä halutaan! Kohta oli lapsella isot rakkulat kädes :lol:
Isäntä pääsi auttamaan kuorma-auton maalauksessa/korjaamisessa. Nuorin lapsista chillaili ja hoiteli pieniä eläimiä.
Meidän lapset ja sirkuslapset pelas jalkapalloa ja touhusivat muutenkin keskenään. EIkä haitannut yhtään yhteisen kielen puute.
Isäntä ja lapset olivat siis "ylimääräisiä" matkalaisia. Sirkukseen kun mun piti lähteä yksin, viikoksi. Mutta sitten se muuttuikin se suunnitelma. Niinku niil on tapana muuttua...Useestiki.... :lol: Niin heki sitte sai kokea sirkuselämää ja minun viikon työmatka muuttui melkein kolmeksi viikoksi sirkusväen kanssa ja yli kuukaudeksi muuten vaan Euroopan kiertämiseksi. EI paha ollenkaan!

Sirkuselämästä pitäs kirjottaa erikseen. Se on kyllä sen verran hauskaa/hassua, erilaista elämää. Mutta ehkä jokupäivä...
Old Lady
Kokenut kuljettaja
Viestit: 89
Liittynyt: 27 Loka 2014 17:57
Truck: Volvo B57 -81 /Wiima
Location: Laukaa
Member id: 250

Re: 12 Maata ja monta hienoa kokemusta kesällä 2014

Viesti Kirjoittaja Old Lady »

Meillä oli sirkuksessa välillä vapaapäiviäkin! Päätimme sitten tirehtöörin kanssa lähteä käymään uudestaan Chebissä! Siinä ku lähellä olimme.
Ei muuta kun sinne. Vietimme ihanan päivän taas Chebissä. Illalla oli aika palata takaisin sirkukseen, Saksan puolelle.
Pääsimme valtioiden rajan läheisyyteen, kun poliisit pyysivät ajamaan rajalla olevalle parkkipaikalle. Ei siinä mitään. Ajetaan parkkipaikalle. MInä olin lasten kanssa takaosastolla ja isäntä tirehtöörin kanssa siis etupenkeillä. Lapset säikähtivät. Ja me siin ihmeteltiin, että mitäs nyt. Mikä tää juttu oikee on?
Toinen poliisi tuli papereita kyselemään. Kunnossahan ne olivat. Tottakai. Passit otettiin esiin hanskalokerosta ja nippu poliisille. Toinen poliisi tutki auton alustaa peilin kera.
Poliisi ei ollut nähnyt, että mietä oli autossa vielä kolme lisääki, ni ilme oli hyvä ku se sai nipun passeja kouraansa. Varsinki ku passeja oli suomen, ruotsin ja saksan maasta.
Mut siin kohtaa ku se sai lastenki passit näkyville, se kiipes auton perään tarkistamaan, että ollaan passeissa esiintyvät henkilöt. Mutta enempi sitä tais kiinnostaa meidän auto. Ei enään siinä mielessä, että laittomuuksia oltais tehty, vaan siinä mielessä, et miten auto on rakennettu. Hyvässä hengessä siinä keskustlimme ja kohta saimmekin luvan jatkaa matkaa.
Tirehtööri epäili, että kyse oli siitä, kun kaksi miestä ajaa tollasella autolla, niin "ihmiskaupasta" siinä yleensä on kyse. Ja sitä siellä kyllä näkyi.

Sitten koitti se päivä, kun sirkuselämä piti jättää taakse. Tai ei ois pitäny Olisimme saaneet siellä vieläkin olla, ei siinä mitään. Mutta menojalkaa vipatti. Ja vielä oli ajatus, että suomeen on kiiru. Mut se kiiru suomeen lakkas jossai kohde ja saatii lisää loma-aikaa!
En tiiä mistä se idea tuli, että käydään vaikka Munchenissa. Missä me ei sit muute ees käyty. Mutta sen ohi ajettii ku alpit näky ja ne kiinnosti enemmän kun Munchen, jossa olin jo vuosi aiemminkin viettänyt aikaa. Niin me sitten katsottiin sinne horisonttiin vain ja ihailtiin Alppeja. Kunnes huomattiin, että ollaan Alppien läheisyydessä.
Käydäänpä siis Innsbruckissa. Joo, käydään! Sinne.
Mutta meiän piti rajalla ostaa sitten se tietullikone. Ja lähdimme ajamaan moottoritietä pitkin. Ja jokatoine kilometri koneesta kuulu BLING.... Eurot vilisi silmissä. Joten, ei muuta ku pikkuteille. Ja taas eksyttiin (Musta alkaa tuntuu, että me oltiin enemmän eksyksissä, ku kartalla)
Old Lady
Kokenut kuljettaja
Viestit: 89
Liittynyt: 27 Loka 2014 17:57
Truck: Volvo B57 -81 /Wiima
Location: Laukaa
Member id: 250

Re: 12 Maata ja monta hienoa kokemusta kesällä 2014

Viesti Kirjoittaja Old Lady »

Itävallasta löysimme kunnon matkaparkin! Sellaisen P-paikan, missä oli keskellä vesipiste ja vessantyhjennysallas. Se oli mukava ylläri, näin puskaparkkilaisille. Mutta tuo suihkujuttu. Se oli vielä ratkaisematta. Kyllä sitä vähintään jokatoinenpäivä kaipasi sitä perusteellisempaa pesua. Varsinkin kun lämmintä piisasi... Olin siinä jo pidempään ihaillut sitä runsasta, leveää ja puhdasta jokea, joka tienvieressä solisi. Ja ihmetellyt, että miksi sen äärellä ei ole yhtään ihmisiä! No, kohtahan se selvisi, miksi sen äärellä ei niitä ihmisiä näkynyt.... Me nimittäin päätettiin mennä pesulle siihen ihanan puhtaaseen jokeen.... Hyvä rauhallinen paikkakin löytyi. Ah mitä ihanuutta. Puhtautta pintaan!
Liekö se oli isäntä, joka ensimäisenä varpaansa jokeen kastoi. Alkoi siinä sitten taivastelemaan jotain joen veden kylmyydestä ja siitä, että hän ei kyllä pesulle tuonne mene.... Ja minä siihen, että eipäs ny olla tollasia, mammareita... Vaan jouduin sanani syömään. Oli kyllä NIIIIN kylmää vettä, että oksat pois. Aika pikainen pesu siitä tuli, mutta pesulla käytiin. Kaikki! Lapsetkin.... Onneksi (tai toivottavasti) meillä ei ollut yleisöä. Oli se sen verran koomisen näköistä pomppimista... Ja kukaanhan ei nilkkoja pidemmälle sinne mennyt, vaan astialla kaadettiin vettä niskaan ja saippuat perään ja lisää vettä... Siinä ei montaa sekuntia mennyt. Mutta meni aika monta minuuttia, että varpaisiin palasi tunto.
Itavallan jälkeen luonnollisesti jatkoimme matkaa Italiaan. Siinä rajan jälkeen näimme Gondolihissit niin olihan sitä pakko päästä kokeilemaan! Kyllä kai me vähän niinku suunniteltiin aluksi, että olisimme kävelleet alas, mutta huipulle oli jo niin pitkä matka, että se alaspäin kävely ei tuntunut houkuttelevalta vaihtoehdolta. Hauskaa se kyllä oli, käydä ylhäällä! Kohta tuon jälkeen jouduimme "liikenneruuhkaan". Jono ei liikkunut mihinkään. Ei niin mihinkään! Kohta tuli poliisit ja he opasti tekemään U-käännöksen. Edessä oli kolari ja tie poikki.
Hyvin oli järjestetty kiertotie ja opastus. Yksi poliisiauto ajoi edellä ja kaikki seurasi sitä. Mekin. Ja niin oli kapeita kujia välillä, että melkein pelotti. Eikä ois mahtunut kyllä yhtään autoa tulemaan vastaan! Hyvä että Hippi-Bussi mahtui niistä kujista ja siltojen alta. Kuorma-autojahan poliisit eivät peräänsä pyytäneet. Eikä ne olis mahtunut ees sitä U-käännöstä tekemäänkään.
Bozenin kautta ajoimme kohti sitä Venetsiaa, minkä lähelle emme siis autolla pääseet.... Mutta sattuuhan sitä! Paremmillekin kuskeille.... Ehkä...
Tuli ainakin liikenneympyrät tutuiksi! Ja hyvinhän tuo Hippi-Bussi niissä taipui.... Ainoat jäykät oli kyl kyydissä olijat, kun ei matka edennyt vaikka koko päivän ajoi...
Venetsiaan tutustumisen jälkeen mietimme, että oliko tämä matkamme tässä. Siis, siltä osin, että nyt lähdemme kohti kotimaatamme pikkuhiljaa. Mutta siitä huolimatta, että koimme reissumme "eksymishermostus" kohokohdan juurikin täällä, se ei matkaintoamme lopahdattanut kuitenkaan. Ja aika yksimielisesti päätimme lähteä vielä kauemmaksi merta katselemaan.
Suunnistimme siis S.Donan ja S.Michelen kautta Cervignanoon ja siitä merenrantatietä Muggiaan. Maisemat oli upeita!
Sloveniaan saavuimme seuraavaksi. Kyllä minä niin tykkäsin tästä maasta ja maisemista ja kaikesta! Sitä rantatietä pitkin ajelimme eteenpäin. Päädyimme sitten Kroatian rajalle aikanaan. Rajallahan oli tullit toiminnassa. Muualla ne eivät olleet enään toiminnassa. Siihen sitten ajoimme, ohjeiden mukaisesti kuorma-autokaistalle. Kuorma-autohan meillä niinku virallisesti oli alla.... Mutta kukaan ei tullu luukulle! Ei sit millään...
Nii me sitten menimme henkilöauto kaistalle. Ja tullihenkilö tarkasti passimme ja piti meille palopuheen, että ei asuntoautojen millekään kuorma-autojen kaistalle kuulu! Eipä sitä jaksanu sit sen enempää selittää, että tää on kuorma-auto... Annettiin asian olla ja jatkettiin matkaa. Bujen kautta ajoimme Paziniin. Ja taas, jotenkin ne maisemat vaan oli niin lähellä sydäntäni. Siinä missä Alpit sykähdytti, niin täällä sielu lepäsi.
Ja taas perinteisesti, emme löytäneet ihan sitä tietä, mitä aioimme mennä Rijekaan, niinpä sitten löysimme itsemme Mala U'ckasta, jostai tosi korkeelta, missä lehmilläki näytti olevan toisen puolen jalat lyhyemmät ku toisen. Kävimme isännän kanssa kävelylläki ja tosikova oli etukeno. Oikee nauratti. Kuviaki piti ottaa, ku suoraan muka oli, nii nilkat oli aivan vinossa. Ihmeteltii siinä hetken, et miten ihmeessä ihmiset pärjää siellä talvella ku on liukasta!
Rijeka kuitenki taas löytyi ja siellä vietimme aikaa. Mutta tässä kohtaan päätimme, että pidemmälle emme nyt mene. Kun emme olleet ees tälläistä reissua suunnitelleet ja aikataulut jne. Mutta joskus se on käännyttävä takaisinpäin. Ei voi mitään. Johonki se raja on laitettava!
Siit sitten kohti rajaa ja takaisin Sloveniaan. Olimme kuulleet muilta matkantekijöiltä, että Slovniassa kannattaa käydä jossain luolassa. Emme kuitenkaan tahtoneet mennä siihen suurimpaan, yleisörysään vaan pidimme mielen auki, jos jossain jokin muu luola tulisi vastaan. Ja tulihan siellä. Hyvästi Ljubljanan jälkeen tuli Pekelin luolat. Sinne. Katselimme, että se on sellainen pieni luola, minne voisi mennä hissukseen ja itsekseen tutustumaan paikkoihin. Yllätys oli iloinen, kun siellä olikin opas ja kierros juuri alkamassa. Mukaan menimme. Tottakai!
Ryhmä oli pieni ja olimme ainoat "ulkomaalaiset". Ryhmään kuului vielä iäkkäämpiä mummoja kuin minä ja siinä sitten lähdimme oppaan perään. Luola oli iso ja kaunis. Vaa niinhä siinä kävi... Ei varmaan tuu yllätyksenä, että ME EKSYIMME sinne luolaan! Jotenki siin kohtaa iski epätoivo. Tää on niin tätä! Meil on opas ja meitä on ryhmä ja kas, yhtäkkiä me ollaan HUKASSA.
Siin kävi silleen, et ne kaksi iäkkäämpää ihmistä, jotka oli siis Slovenialaisia, kulki tosi hitaasti. Ymmärrettävistä syistä! Et en minä niitä moiti. Me olimme heidän takanaan ja luonnollisesti oman vauhtimme hidastimme heidän vauhdin mukaan. Emme halunneet ns, etuilla tms. Ja yhtäkkiä yhden mutkan jälkeen koko muu ryhmä oppaan kera, oli kadonnut. Siinä sitä pähkäiltiin, mitäs nyt. Me emme puhuneet samaa kieltä näiden vanhempien ihmisten kanssa ja he eivät puhuneet englantia. Minä sitten elekielellä näytin, että minä kurkkaan tohon yhteen suuntaan ja muut odottaa tässä. Jos vaikka opas ja loput oiski kääntyneet siitä risteyksestä sinne. Eipä niitä näkynyt, enkä pitkälle halunnut mennä, etten oo itekki totaalisen eksyksissä. Palasin siis takaisin ja toivoin, että opas ois tullut takaisin. Ei ollut. Lapset alkoivat olemaan aika hätääntyneitä. En kyllä ymmärrä, että miksi, koska Laosissa olimme kolunneet monen monia luolia, isojakin sellaisia, täysin päinemme, ilman opasta. Mutta nyt niille vaan hätä tuli. Mummotkin oli vähän hämillään, että kuinka tässä näin kävi. Päätin sitten, että me vain odotamme. Kyllä se opas joskus huomaa, että osa ryhmästä uupuu.....
Aika tuntui pitkältä. Mutta niinhän se opas sitten juoksi sieltä jostain meidän luokse. Ja matka jatkui....
Lapsille oli iso helpotus, kun sitten aikaan pääsimme takaisin auringonvaloon! Mutta mua nauratti se, että taas, vaikka on opas ja kaikki, me eksymme! Ei voi mitään.....
Mariborin kautta suuntasimme takaisin Itävaltaan. Yö saapui ja päätimme taas jäädä puskaparkkiin. Jäimme Itävallan puolelle isolle P-paikalle. Meitä oli siinä 7-8 auto/asuntoauto/vaunukuntaa ja ilta laskeutui ja yö tuli. Kaikki muut jo nukkui, mutta minä en saanut unta. Se kuumuus.... Se jo ahdisteli minun jaksamistani... Mutta sit rupesin ihmettelee, et ku auto heiluu omituisesti. Tää ei nyt oo ihan normaalia... Kukaan nukkujista ei liiku tuolleen. Hetken yritin hahmottaa, mitä tapahtuu, kunnes tajusin, että joku yrittää murtautua meidän autoon sisälle!
Siinä säikähdykses en tajunnu muuta ku tökkiä isäntää kylkeen, et herää nyt ihmeessä!! Tee jotain! Tänne yrittää joku murtautua!
Eipä siinä silläkään mennyt ku sekunti tajuta tilanne. Siinä kohtaan jo pamautin auton seinään, et hei, täällä ollaan hereillä! Ja silloin kuului juoksuaskeleet kun murtautujat lähtivät. Katsoimme ikkunasta ja kaksi isoa miestä siinä oli! Miks ihmees ne valitsi just meidän auton? Mietä oli samas rivis monta muutaki autoo?
Se ei selvinne koskaan. MItään ei kuitenkaan ollut näkyvissä ja apukuskin ovesta ne sisään yritti. Lukkopesän olivat irrottaneet mutta ovea eivät ehtineet avata. Voin sanoa, että säikähdin!
Old Lady
Kokenut kuljettaja
Viestit: 89
Liittynyt: 27 Loka 2014 17:57
Truck: Volvo B57 -81 /Wiima
Location: Laukaa
Member id: 250

Re: 12 Maata ja monta hienoa kokemusta kesällä 2014

Viesti Kirjoittaja Old Lady »

Tästä sitte yönpäälle kurvattiin takaisinpäin, rajalle. Auto parkkiin huolto-aseman ikkunoiden eteen. Josko siinä saisi nukkua hetken rauhassa....
Aamulla vähän säikyissä tunnelmissa eteenpäin. Suuntana meillä oli siis Gratz ja sieltä Unkari ja Balaton järvi.
Itävallassa ajaessa täytyy kertoa muutama hauska juttu matkan päältä.
Me siis ajettiin jotain vuorta alaspäin, kun alettiin peilistä katsomaan, että takana tuleva saavuttaa meitä hurjaa vauhtia.... Otin oikeen kuvankin, että pääseekö ohi vai ei.... Lähellä on.... Mutta ite ei voi niillä serpentiini mutkateillä lujempaa ajaa... Tientukkoja oltiin.... Mutta ei, ei se päässyt ohitse.... Nimittäin, noin 10v poika, polkupyörällä!!! Alamäessä. Sillä oli oikeesti tosi hurja vauhti!!

Löydettiin mukava nukkumapaikkakin Itävallan puolelta. Maauimalan parkkipaikka ja aamulla meitä odotti pesulle pääsy ja hetki rannalla! Mukavaa.
Aamu tuli ja portit aukeni. Porteilla meitä odotti yllätys. "Tänään on kansallispäivä ja meillä on täällä markkinat ja ohjelmaa. Emme siis peri sisäänpääsymaksuja ollenkaan!" Mikäs siinä. Mukava päivä meillä oli. Se pikainen pesullakäynti/uinti venähti. Juhlahumu oli mukaansatempaavaa.
Siellä maauimalassa oli siis suihkut ym ja me luonnollisesti pesimme itsemme ennen uimaanmenoa. Siellä laskettiin liukumäkeä ja polskittiin, kun huomio kiinnittyi miesryhmään, jotka saapuivat paikalle.
Old Lady
Kokenut kuljettaja
Viestit: 89
Liittynyt: 27 Loka 2014 17:57
Truck: Volvo B57 -81 /Wiima
Location: Laukaa
Member id: 250

Re: 12 Maata ja monta hienoa kokemusta kesällä 2014

Viesti Kirjoittaja Old Lady »

Miehet olivat jostain, Itävaltaa etelämmästä maasta...
Mutta, siinä pihanurmella he vetivät päällyvaatteet pois ja lähtivät kalsarit jalassa polskimaan. Kukin tyylilään, se ei meitä hetkauttanut. Mutta kun erityisesti sillä vanhemmalla herralla oli kalsareissa sellainen "keltaruskea" teräslaatta etumuksen ja takamuksen kohdalla ja hän ei siis pesulla käynyt ennen vesiliukumäkeen menoa, saatika vaihtanut uikkareita tai puhtaita kalsareita, ni jokseenki meni itellä uintihalut sen jälkeen..... Aika suppeeta, etten sanois... Tollasesta ny menettää uintihalut! Lasten kommenttia käyttäen, hehän olivat ekologisia! Hoitivat pyykkihuollon siin niinku samalla! Säästää vettä ja luontoa!
No, niinpä. Itse en tajunnut olla ihan noin fiksu. Minä kun pyykit pesin perinteisemmin....

Matka jatkui. Unkari lähestyi ja Balatonin Keszthely. Siinä me ajettiin Balatonin viertä. Pohjoispuolelle ajattelimme pysähtyä yöksi. Huono paikka tuli valittua, koska noh, niin. Koko se alue Balatonia oli aidattu. Järvelle ei päässyt ilman maksua. Meno oli kun markkinoilla Aasiassa. En tykännyt. Yövyimme Kouvola Uctan parkkipaikalla ja aamulla jatkoimme matkaa.
Olimme päättäneet että menemme sinne raingow gatheringiin, joka sinä vuonna siis järjestettiin Unkarissa. Löysimme paikan, mistä sinne itse gathering alueelle piti mennä kävellen. No, reippaasti siis lähdimme tarpomaan metsään... Olin jo siinä vaiheessa hivenen kuumuuden sulattama....
Siinä yritimme ohjeita seurata, mutta turhaan. Emme me yksinkertaisesti löytäneet perille. Lapset repivät isännän kanssa iloa, kun yhtäkkiä polun ylitti käärme. MInähän sitä säikähtämään ja karkuun..... Muut ottivat tilanteen rauhallisesti. No, ottivat kai, kun mun jaloissahan se käärme oli!
Kun sitten vauhtini pysähtyi ja hengitys tasaantui, alkoi tällä jälkikasvulla loppumatkan kestävä hauskuuskohtaus... Siinä ne matki äitiään.... Kaamee hihitys kuului ja "kato, käärme" hokemia, kunnon steppiaskelten kera. Tätä jatkui siis pitkään. Liekö lasten matkan kohokohta....
Aikamme metsässä harhailtuamme päätimme luovuttaa. Ei jaksa enään... Sano mun kroppa. Ihan emme vielä siinä kohtaa periksi antaneet vaan kysyimme kaupasta ohjeita. Saimmekin neuvon, että joo, on siellä sellainen leiri, mutta ei sinne pääse autolla lähellekään! Sieltä tulee kävelleen joku hakemaan aamulla 7 porukkan, ketkä sinne haluaa mennä. Että yöski tohon puskaan ja aamulla sitten liikenteeseen. Ja metsässä kävelyä on joku, yli 5km.
No, minä ilmoitin, että ei, en lähde nyt just enään mettään kävelee, kiitos.... Joten, suuntasimme tienpäälle.
Nukuin takaosiossa ja isäntä ajoi etsien nukkumapaikkaa.... Parkkipaikkaa tai jotain... Löysikin sellaisen.. Rauhallisen oloisen parkkipaikan... Himmeissä ajovaloissamme näkyi kuulema jotain kummia ristejä, et taidetaan olla hautuumaan parkkiksella, mut mikäs siinä, siinä lienee rauhallista! Joten, ei kun nukkumaan!
Aamu valkeni ja totuus risteistä selvisi... Olimme pienen järven rannalla ja ne ristit oli aurinkovarjojen pidikkeitä. Kuuma päivä tuli taas, mutta mikäs meillä siinä ollessa, rannalla, varjossa jne. Tämä oli aivan ihana paikka! Olimme siinä muutaman yön ja minun kuntoni alkoi kohenemaan pikkuhiljaa.
Lasteni entinen opettaja oli tuohon aikaan juurikin lomalla, joten emme häntä sitten tavanneetkaan. Mietittiin, että mikä ois sellane paikka, missä haluaisimme oikeesti käydä! No Budapest. Sinne siis!
Kun lähestyimme Budapestiä, niin siellä tien varressa oli kylttejä, että TOURIST INFO. Päätimme seurata kylttejä, että löydämme leirintäalueen tai jotain. Yllätys oli suuri, kun kylttien takaa paljastui pienen pieni toimisto, missä erittäin ystävällinen vanha mies ja se info mitä hän meille antoi, oli sarjassamme, -70 luvulla monistettuja Budapestin kartan osia..... Noooh, ei kartattomuus mietä haittaa. Ei ollut haitannut tuohonkaan saakka. Mutta jotenkin toi vaan kosketti sisintä.. Siis, se yrittäminen, ystävällisyys ja sit vissiin se rahan puute, ettei voinut päivittää ees karttoja tai jotain....
Mutta niillä kartoilla mentiin! Ja löydettiin muutaman ajo-ohje kyselyn jälkeen ihana leirintä-alue. Saimma auton parkkiin ja tutustuimme Budapestiin pyörien kanssa, kolme vuorokautta! Suosittelen!! Pyörätiet oli hyvät. Niitä oli paljon. Autot kunnioittivat pyöräilijöitä hyvin. Ja nähtävää riittää!
Slovakian läpi Puolaan. Puolassa jossain pienessä kylässä autosta tuli hetkellinen palaneen käry. Jotenkin sitä vaistomaisesti ulkoisti asian siten, että se lienee tullut pihalta.... Mutta ei. Kyllä se oli tullut autosta. Niinku hetken kuluttua huomattiin. Laturin hihna oli mennyt poikki. Ilta alkoi tulla ja... Perinteisesti pikkuteitä pitkin ajelimme ja emme olleet oikeen kartalla... Mutta mies siihen tuumaamaan, että kyllä kai me ajetaan johonki isompaan kaupunkiin... Kyllä me päästään vaikka hihna onkin poikki ja latauksen merkkivalo palaa.... Tässä taustalla oli siis se aiempi kokemus maasta ja sen pikkukaupungista, missä pyörämme yritettiin varastaa yöllä....
Minä siihen, että ei todellakaan lähdetä etsimään mitään. Oli viikonloppu ja yö laskeutuu ihan just. Et me pysähytään ihan ensimäiseen huoltoasemaan, mikä vastaan tulee! Eikä mennyt kun muutama kilometri, kun vastaan tuli huoltoasema. kurvattiin pihaan. Yhteistä kieltä ei myyjän kanssa ollut. Mutta sitten elekieli käyttöön ja näytin hihnan rämmälettä. Myyjän kanssa löytyi nopeasti yhteinen elekieli. Hän pyyi meitä odottamaan ulkona.
Kohta automme viereen parkkeerasi pinei punainen auto, josta nousi lievästi huppelissa oleva mies. Nainen hänellä oli kuskina. Kumpikaan ei englantia puhunut, joten elekieli käyttöön. Tai se meni sillee, et mies vaan nousi autosta, näytti isännälle, että sinä tohon punaiseen autoon ja mulle ja lapsille näytti käsimerkeillä, että te tonne omaan autoonne. Niin se isäntä lähti. Ja minä jäin lasten kanssa odottelemaan. Jokseenkin oli sellane jännä fiilis...
Mutta eipä siinä kauaa kestänyt, kun isäntä tuli takaisin punaisen pienen auton kyydissä. Uusi hihna kourassa. Ja työt alkoi. Ei se ihan nopeesti käyny kyllä se hihnan kiinnitys kun mä yritin näyttää taskulampulla valoa ja isäntä ois tarvinnu apukäsiä välillä.... Ja sitte ku laitoin lampun suuhuni ja yritin sitä kautta valoa näyttää, ni eipä siin sitten puhuttu enää mitään. Ja vähän väliä kuulu jotai murinaa, et "tänne sitä valoo pitää näyttää, eikä mun silmiin!!!" Kerranki olin kyl pistämättä hanttin sanallisesti, ku ei vaa voinu! Ehkä se isäntä siitä syystä komenteliki nii hanakasti....
Kohta se samainen mies, joka isäntäni oli hakemassa käynyt, saapui paikalle pyörällä. Tuli tarkistamaan, että homma tulee valmiiksi. Ja tulihan siitä valmista.
Huoltoaseman omistaja ei suostunut ottamaan mitään korvausta avustaan. Tankkasimme kuitenkin tankin täyteen siitä ja kiitimme kauniisti.
Kuin myös isäntä kertoi, että tämä mies joka hänet oli hakenut, oli varaosaliikkeen omistaja. Hänkään ei halunnut ottaa yhtään korvauksia siitä, että hakee asiakkaan huoltsikalta, avaa liikkeen viikonloppuiltana ja myy yhen pienenpienen osasen ja tulee vielä tarkistaa, että pääsemme jatkaa mataa turvallisesti! Loistavaa palvelua ja toimintaa!!
Meillähän oli jäänyt hivenenen epäluottamusta tuota Puolaa kohtaan, mutta tuon tapauksen jälkeen taas tuo jälkikasvu kyl sellasen viisauden päästi suustaan, et ei mitään rajaa. Ne tuumi, et näin se pitääki mennä. Jos on huono kokemus jostai, pitää mennä uudelleen siihe maahan tai paikkaan ja sitte kuitenki tulee se hyvä kokemus, nii se kumoaa sen huonon kokemuksen. Yep. Näinhän se on! Eikä enää pelota uudellee mennä Puolaan.
Liettuan kautta Latviaan. Monta mukavaa paikkaa tuollakin matkalla nähtiin. Riikaan ajattelimme mennä vähän shoppailee... No, kaupungilla kiertelypäivän jälkeen palasimme autolle, joka oli siis maksullisessa parkissa, ni niinhän meiän autossa oli rosvot käyneet... Mukaan niille lähti sitä ja tätä, mutta eivät sitte olleet mun rikkinäistä tietsikkaa huolineet! Sen oisivatki saaneet viiä. Mut ei! Kameran patterinki olivat jättäneet matkasta...
Isoo vahinkoa tuosta ei tullut, koska emme olleet jättäneet mitään arvokasta autoon. Emme ylipäänsä kuljettaneet mukanamme mitään arvokasta. Rikkinäisestä tietokoneeta ei ollut kun se apu, että kuvat saa talteen tai jotai. Mut sehän ei niille ees kelvannu, vaik ei sitä päällepäi nää, et se rikki on...
Mut inhottava fiilis oli kuitenki, ku kaappien ovet oli kiskottu saranoiltaan. Hanskalokero rikottu, VAIKKA se ei ees ollut lukossa jne...
Mutta lukkoja oli taas rikottu....
Rikosilmotus poliisille vakuutusyhtiöö varten ja matka jatkui kohti kotia. Tai suomea...
Reissussa olimme n.2kk. Kilometrejä emme laskeneet. Auton kulutusta emme mitanneet. Kaikki meni mitä tankkasimmekin.
Se oli sellainen reissu ja toivottavasti ei viimeinen pidempi reissumme.
Avatar
neppi
Vapaaherra
Viestit: 3082
Liittynyt: 09 Elo 2011 14:16
Truck: Hino Blue Ribbon -91
Location: Tauranga, NZ

Re: 12 Maata ja monta hienoa kokemusta kesällä 2014

Viesti Kirjoittaja neppi »

Vartioitu ja valvottu parkki on usein eri asia. Tai sama, vähän riippuu paikasta.

Kaveri jätti auton valvottuun aitaparkkiin ja ku autoon oli menty, kävi kyselee asian perään. Hänelle vain näytettiin näytöltä et "tommoset kaverit tohon aikaan tossa näkyy sun autoon menevän" ja siinä koko homma. Siitä sit piti vielä maksaa.

Kuvanlaatu oli kyl hyvä! Ü
Old Lady
Kokenut kuljettaja
Viestit: 89
Liittynyt: 27 Loka 2014 17:57
Truck: Volvo B57 -81 /Wiima
Location: Laukaa
Member id: 250

Re: 12 Maata ja monta hienoa kokemusta kesällä 2014

Viesti Kirjoittaja Old Lady »

Ja taasen mun työ kutsui tienpäälle. Tällä kertaa suuntasimme Lappoon, Ahvenanmaalle. Lähdin kotoa torstai iltana, tarkoituksena ajaa Kustaviin. Isäntä ei siis lähtenyt tälle reissulle mukaan, kun hänen työt ei antaneet periksi. Mutta lapset ja koirat otin matkaani.
Perheemmehän oli tässä kasvanut kahdella karvaturrilla. Ikää heillä nyt n 11vk. Olin ostanut heitä varten tuollaisen, pehmeän kuljetuskopan, joka oli siis kotonamme lattialla, jotta tottuvat koriin jnejne..... Tuli kori tutuksi, koska söivät siitä vetoketjun jo ennen lähtöä!
Torstaina aamun sitten aloitin ompelemalla vetoketjun umpeen. Oli siinä pojilla ihmettelemistä, että mitä minä oikeen teen niitten leikkipaikalle, kun ny ne ei voi mennä sinne sisälle itse.. Oli siinä korissa onneksi katollaki vetoketjuluukku, joten kyllä ne autoon saatiin korissa. Siinä ku sitä ompelin lattialla, nii apulaiset tunki ihan silmille, joten neulaki karkas mun sormeen. Verinäytteen otto ei oo mun lempijuttuja, joten ärräpää siinä niinku vahingossa lipsahti. Ja kun sen tein, ni toisen pennun naskalihampaat tarttu mun leukaan kii, et tollee ei saa puhua!
Mutta siis, ensin piti mennä kauppaan, jotta saamme riittävästi evästä mukaan. Ystäväni ja yhteistyökumppanini oli siis jo valmiina Lappoossa odottamassa meitä.
Päätin jo lähtiessä, että en ota YHTÄKÄÄN työkalua matkaani! Ei vaan niinku jaksa just nyt tehdä mitään remontteja. Loma remonteista tuli kyllä tarpeeseen. Mutta niin jo kaupan pihassa sain ensimäisen kerran tuta, et väärä päätös tuo oli... Ei sen isommasta ongelmasta ollut kyse, kun yhden sähköjohtoliitoksen irtoamisesta, mutta vettähän ei sitten tullut. Korjattavahan se oli. Koirat tarvitsi vettä. Ei muuta kun korjaamaan vikaa... Ilman pihtejä, ei meinannut työ oikein sujua... Mulla meni yli puolituntia siihen et sain sähkön kulkemaan!! Uskomatonta! Mutta minä korjasin sen. Piste.
Ja monen monta kertaa kyllä mielessäni sanoin itselleni, että varjelkoot minua se jokin, etten bussiprojektiini tee yhden yhtäkään tälläistä sähköliitäntää! Et sen mitä teen, teen kunnolla!!!
Mutta matka jatkui, giganttiin. Koirat kun oli syöneet lapsen kännykän laturinjohdon... Eikä hän nyt sit millään pärjää tätä viikkoa ilman kännykkää! Eihän se nyt oo mahdollista......
Ja vasta sen jälkeen pääsimme tienpäälle. Olin jo siin kohtaa pikkusen väsy... Hippi-bussissa on myös laturin johto löysällä, sen sain kuulla monen monta kertaa matkan aikana. Mutta mitäänhän en voi tehdä, kun ei oo niitä työkaluja.....
Kustavissa olin joskus yli puolenyön aikaan. Ajoin lautalle ja siinäpä sitten luin, että lautta kulkee klo 5-22... Just kun olin tekemässä U-käännöstä, et jään yöks johonki puskaan niin takaani tuli iso kuorma-auto ja kas! Lautan portti aukeni ja minä sujahdin lautalle. Kaikki nukkui tuolloin takaosassa. Tuuli oli kamalan kova. Oli ollut tosi hankala ajaa viimeiset sadat kilometrit, kun pimeää, vettä sataa, tuulee.... ja mukanani oli vielä 4 polkupyörää, jotka antoi ihanan lisän tähän ajamisen tasapainoon. Kyllä hartioita ja silmiä pakotti!
Mutta lauttaan pääsimme ja siinä ajoin sitten vielä Vuosnaisen satamaan, koska aamu 7 meille oli varattu lauttapaikka. Siinä oli muitakin autoja valmiina satamassa, jonossa odottamassa aamun lauttaa. Ei muuta kun roska-auton perään, koska no, se nyt oli vaan meidän paikka. Mietin kyllä, mahtaako olla haiseva yö, mutta onneksi tuuli oli niin kova, ettei mitään hajua tullut.
Aamulla lauttaan ja matka meni hyvin. Vähän jännitti ajaa hippi-bussi taas lauttaan, kun tämä lautta oli tosi täys, mutta hyvin se meni.
Mistäänhän en mitään tiennyt ja lippuvaraukset olin vaan tehnyt luottaen siihen, että ehdin kyllä seuraavaan lauttaan. Mutta joo, yksi kuorma-auto lähti lautalta ulos ennen minua. Ja kaksi kuorma-autoa tuli perässäni. Ja katsoin kelloa ja kylttiä, missä luki että sinne seuraavan lautan satamaan on 24km. Tiukille menee..... Mutta ajoin siis sen kuorma-auton perässä ja se ajoi koko matkan kaasu pohjassa. Niin minäkin. En ehtinyt maisemiakaan katsella, kun tie vaan kapeni ja kapeni ja sitten tuli yksisuuntaisia siltoja.... Vauhti oli ehkä mulle siinä hetkessä liikaa, mutta en uskaltanut sitä tiputtaakaan, koska nämä kaksi kuorma-autoa oli aivan perässäni kiinni. Kainalot kastui siinä kaahatessa. Olin kyllä sitonut pyörät hyvin kiinni, mutta silti se painopiste oli erilainen ja ajotuntuma myös. Lapset ja koirat eivät tuumineet mitään. Yritin mä lapsille sanoa, että tulkaa nyt ees te katsomaan maisemia, kun minä en ehdi... Mutta toinen lapsista vaan kurkkas etuikkunasta ulos ja tuumi, että onpa punainen asfaltti..
Siinä sitä sitten mentiin ja yhdessä mutkassa jääkaapinkin sisältö levisi pitkin lattiaa. Tälläkertaa en kylläkään ajanut kahdella renkaalla, niinku edellisellä reissulla Puolassa....
Tulihan se lauttasatamakin vihdoin. Ja aivan suoraan saimme kaikki ajaa lautalle. Et ei siinä kyllä luppoaikaa ollut! Lautta oli aivan täynnä. Jouduin ajamaan ihan lautan seinän viereen. Edessäni oleva auto oli peruuttanut lautalle, joten nokka oli minun nokkaa kohden. Siitä arvasin, että tässä käy nit sillee, et joudun peruuttamaan Lappoossa pois tästä lautasta. Voi räkä! Ei siinä oikeesti ollu tilaa! Ja peilitki oli pitäny laittaa auton seinää vasten... Eiiiiiihhhh.....
Mutta minkäs teet. Peruutettavahan se oli. Yksi lapsista istui etupenkillä ja katsoi ikkunasta, etten osu vieressä olevaan kuorma-autoon. Itse katoin, ettei keula osu seinään... Ja lauttamies teki parhaansa ohjatakseen minut ulos lautalta.
Onnistuin onneksi ilman vaurioita, mutta stressitaso oli korkeella. 5h yöunet takana ja kamalaa kaahaamista... Mä lähdin rennolle työmatkalle ja rentoudesta ei ollut tietoakaan tossa vaiheessa.
Mutta työkaverini Saksasta oli jo paikalla ja jälleennäkeminen oli ihana. Päivällä sitten simahdin ja nukuin ainakin kolmen tunnin päikkärit, niin kyllä se alkoi se elämä taas maistumaan.
Koirat juoksevat vapaana. Hippi-Bussi on parkkeerattu tasaiseen paikkaan, niin mikäs tässä vois olla huonosti!
Torstaina sitten kotia kohti ja perjantain Tuuriin. (Ellei isäntä joudu TAAS töihin!)
Avatar
vanha mutta villi
Kokenut kuljettaja
Viestit: 85
Liittynyt: 29 Touko 2014 00:34
Truck: MB -69, Scania -83
Location: Akaa
Member id: 215

Re: 12 Maata ja monta hienoa kokemusta kesällä 2014

Viesti Kirjoittaja vanha mutta villi »

Niinhän Tuurissa nähtiin...
Perillepääsy on yliarvostettua.
Old Lady
Kokenut kuljettaja
Viestit: 89
Liittynyt: 27 Loka 2014 17:57
Truck: Volvo B57 -81 /Wiima
Location: Laukaa
Member id: 250

Re: 12 Maata ja monta hienoa kokemusta kesällä 2014

Viesti Kirjoittaja Old Lady »

Niin nähtiin ja ihana oli nähdä! Kiitos :)
Old Lady
Kokenut kuljettaja
Viestit: 89
Liittynyt: 27 Loka 2014 17:57
Truck: Volvo B57 -81 /Wiima
Location: Laukaa
Member id: 250

Re: 12 Maata ja monta hienoa kokemusta kesällä 2014

Viesti Kirjoittaja Old Lady »

Lähimpä tässä menneellä viikolla 600km reissulle tolla Hippi-Bussilla. Ja reissujen reissu siitä taas tulikin!
Pakkasta enempi ku laki sallii ja auto ilmotti käyntiongelmista. Ei siis käynnistynyt...
Kun sen sitten käyntiin sain ja lähtö läheni, ei auton oma sisätilanlämmitin riittäny alkuunkaan! Koiruudet oli matkassa ja eipä siinä auttanut kun laittaa niiden matkahäkki penkille. Alle ensin lampaantalja. Häkin ympärille viltti ja päälle vielä toinen lampaantalja. Säilyivät jäätymättä! =)
Mutta kuski...
300km ajelin yksin. Toppavarustus päällä... Siis, kyllähän sieltä lämmintä tuli, ettei siitä ollut kii, mutta ku ei tullu riittävästi! Moottirin lämpötilakaan ei päässy nousemaan riittävästi. Dieseliä siis meni, tuplaten!
Alkumatkan siis palelin, mutta samalla nautin mahtavasta auringosta. Auringolla oli koko matkan sellainen kehä ympärillä että näytti siltä kun olis kolme aurinkoa ollut taivaalla. Otin siinä ajaessa muutaman kuvankin.
Perille pääsin ja päätin, että nyt menee jäähdyttimen ja välijäähdyttimen eteen ees pahvia, jospa se auttais. Ei auttanut paljoakaan...
No, sain omat lapseni kyytiin ja paluumatkalle. Lapsetkin oli kiedottu vilttiin, ettei nekään palele. Ainut joka paleli, oli siis kuski.
Diesel alko olee ihan finaalissa ja etin tankkauspistettä, mistä sais menovettä ihan rehellisellä rahalla. Eipä löytynyt. Siis, oikeesti! Aikuisten oikeesti.
Hippasen alkoi jo hirvittää, että miten tässä käy, ellen saa jostain ihan rahalla dieseliä. Taas oli yks huoltoasema, mutta kappas, se olikin remontissa!
Tuuliharja Lahdentien varressa hyväksyi ihan setelitkin ja sain tankin täyteen menovettä.
Musa soi täysillä ja muksut ja koirat oli tyytyväisiä. Siinä urku auki vedin Lahden ohi.... Hyvä fiilis. Tästä kotiin saakka kyllä päästään...
Vaan sitte isäntä soitti. Ei siinä mitään. Kiva et soitti... Mutta ku kesken puhelun alko kuuluu auton alta nii hirveetä kolinaa, et ei mitään rajaa... Vaistomaisesti tottakai katoin sivupeileistä, et mikäs tilanne? Ja tilannehan oli se, että näky vaan savua/höyryä ja kipinöitä....
Pakkohan se oli pysähtyä ja nopeesti. Kylmät väreet niskas nappasin taskulampun ja ei auttanut ku mennä auton alle kurkkii...
Onneksi oli vaan pakoputki, mikä oli menny poikki! Äänenvaimenninhan se siellä haras vastaan...
Autosta ei löytynyt työkalun työkalua. Yllätys... On tehty sitä remonttia siis sen verran rankasti, että eipä oo tullut ehdittyä palauttaa autoon sen omia työkaluja. Ja tässä sitä sitten oltiin.
Ensin aattelin, että sidon sen takas ylös jotenkin. Mutta kuinka ollakaan, taannoisen hiiriepisodin jäljiltä, tää akka oli desinfioinut koko auton niin hyvin, että ihan jokainen ylimääräinen irtotavara oli autosta poistettu. Ei siis löytynyt MITÄÄN, millä voi sitoa pakoputken ylös. Ei niin MITÄÄN!
Ei auttanut ku yrittää nostaa äänenvaimennin ja pakoputken loppuosa pois kardaanin päältä. Tilaa ei oikee ollu ja hankala työskennellä lumihangessa auton alla, taskulamppu suussa+kilokaupalla hiekkaa ja kaikkee ropisi suuhun... Ei onnitunut ihan tosta noin vaan ujuttaa niitä kahta osaa pois.
Lapsukainenkin tuli avuksi. Mutta se ei jaksanut nostaa ja pitää ylhäällä sitä äänenvaimenninta. Enkä uskaltanut sitä laittaa sille puolelle, missä moottoritiellä ajajat ajoivat tuhatta ja sataa meiän ohi.
Tunnin päästä luovutin ja totesin, että tartten tähän kyllä apua joltai aikuiselta. En selviä ite enkä lapsen avulla.
Onneksi maanteiden ritari pysähtyi hyvinkin nopeasti ja ei kauaa kestäny ku saatiin roikkuva pakoputki pois!! Ja matka jatkui!!!
Mut sit... Sit se alko. Vedet vähenee autosta...
Reissun lopputulos oli siis, rikkinäinen pakoputki ja vuotavat nesteet autosta...
Onneksi saatiin auto lämpimään halliin ja nyt on jäähdytin irrotettu. Uutta metsästetään, että matka voi taas jatkua! =)
Avatar
KajNyy1
Vapaaherra
Viestit: 2415
Liittynyt: 08 Maalis 2007 21:23
Truck: B10M, Ajokki 7000
Location: (Algarve Portugal)talvella
Member id: 061
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Re: 12 Maata ja monta hienoa kokemusta kesällä 2014

Viesti Kirjoittaja KajNyy1 »

Ompa tuo talvimatkailu Suomessa extream laji.
KajNyy1
B10M runkono 65, Ajokki 7000 vm -80
https://picasaweb.google.com/108494370080971186320
Skype: kajnyyssonen
Vastaa Viestiin