Tässä ihan perustietoa alkuun;
http://www.autoliitto.fi/matkalla_ja_li ... a_autoilu/
Tien kapeudesta johtuen on menomatkalla Norjaan aikaa opetella ajamaan oikeanpuoleisella eturenkaalla reunaviivan ja rotkon väliä
saattaa tulla mutkantakaa rekka, bussi tai karavaanari vastaan ihan yhtäkkiä
jolloin hyvät refleksit on tarpeen eikä vauhtia saa olla yhtään liikaa. Ei kannata lähteä yrittämäänkään Norjalaisten rekkojen kanssa samaa marssivauhtia, siinä hommassa aukeaa kaikki mahdolliset kaapinovet ja pöydät oksentaa tavarat lattialle ja lopussa oksentaa kyytiläiset. Maltti on valttia vaikka olisi kuinka tehokas kulkuriauto.
Suomesta poiketen tuolla kannattaa käyttää varoitusvilkkuja empimättä jos joutuu hankalasti vekslaamaan jossain. Heijastin liivit kannattaa ottaa mukaan myös jos joutuu autosta poistumaan ajoradalle hetkeksikään.
Me ollaan ajeltu jopa sorateitä bussilla mutta siinä kannattaa käyttää tervettä järkeä mihin silmäkkeeseen lähtee onnikkaa sommittelemaan. Tie voi olla alkumatkasta ihan ok näköinen mutta ollaan mekin ihmetelty kevytrakenteisen näköisiä lammasferissejä, peräjälkeen löytyviä tie_kapenee merkkejä ja silloin se ON kapea jos norjalainen laittaa tie_kapenee merkin. Samoin mutkanmerkki tarkoittaa JYRKKÄÄ mutkaa
johon ei kannata 80 lasissa luistattaa, ja kaiteitahan löytyy Suomesta niin paljon että norjalaisille ei ihan joka rotkoon niitä ole riittänyt
. Silläkin on merkitystä ajatteko pohjoisesta etelään vai toisinpäin, pohjoisesta alaspäin tullessa saa ajaa sitten siellä "tyhjän puolella" ja ylöspäin mennessä vaarana on raapia kylkiä kallioon mutta yleensä kallion puolella on enemmän turvallista tilaa väistää muita.
Pääpiirteittäin kumminkin E6 ja E10 tiet on erittäin hyviä ajella bussilla, välillä on muutaman kilsan "kapeikkoja".
Kulkurista kannattaa tarkistaa lähtiessä ainakin jäähdytyspuoli, flektit, termostaatit, syyläri pestä ja alustapuoli niin ettei ole mitään väljää kolisijaa siellä, iskarit kunnossa ja muutenkin iskussa. Lasinpyyhkimiä myös tarvitaan yleensä aika paljon. Pohjoissuomen ja ruotsin lapin ryskäradat kyllä hajottaa paikat lopullisesti jos ei ole lähtiessä kunnossa. Siinä on sen verran matkaa kuitenkin ajettavana että ainakin auton omistajaa voi alkaa ärsyttämään tosi paljon joku kolina tai vinkuva lasinpyyhin
Norjalaiset suhtautuu suomalaisiin turisteihin vaihtelevasti. Luulen että osasyynä on suomalaisten vankka maine kovina ryyppääjinä ja mölyäjinä. Asiallisella käyttäytymisellä "muutetaan maailmaa" ja ainakin me olemme saaneet aina tervetulotoivotuksen uudelleen kun ollaan eletty siivosti, ja kunnioitettu muita kanssaturisteja. Yhden kerran 5 vuotta sitten on norjalaisnuoriso lähettänyt kansainvälisiä sormimerkkejä meille mutta sehän tarkoitta että tilanne on 1-0 meidän hyväksi.
Leiriytymisestä sen verran että pohjois Norjassa on aika paljon hyviä levähdyspaikkoja. Niitä kannattaa etsiä hiljalleen ajelemalla, sittenkun se sopiva paikka tulee niin täytyykin heti päättää mennäänkö siihen vai ei. Auton kääntäminen voi ollakin isompi homma ja pitkän lenkin takana. En tiedä missä meni vikaan kun olimme vuonna 2006 Altassa, 14km Altasta etelään olevassa "puskaparkissa" paikan nimi on Kåfjord, sellaisen jyrkän alamäen jälkeen jokisuussa, oikein kiva paikka. Yöllä yhden jälkeen tuli joku häiskä koputteleen, ensin etuoveen, sitten puoliväliin ja lopuksi taakse. Seurasin sisältä mitähän kaveri meinaa oikein, huomasin sivupeilistä että aukaisi onneton takimman sivuluukun ja oli ryömimässä ruumaan sisään. Otin "raivausvälineen" avuksi kuskinpenkin takaa ja karjuin yhtäkkiä täysillä ovesta suomeksi että alahan jätkä lähtiä siitä tai tulee sorkkaraudasta samantien. Niitä oli sellainen isompi joukko, osa hipsi muiden matkailuautojen seassa. Lähti se sälli siitä melko vikkelään. Vähän harmitti kun "laukaisin ansan" liian aikaisin, olishan sen voinu lukita sinne ruumaan ja antaa vähän kyytiä hänelle. Siinä se olis matka rattoisasti joutunut heiluvien polkupyörien seassa pimeässä ruumassa ovenkahvaa etsien. Lähdettiin me sitten kyllä samantien liikkeelle vielä silloin yöllä, ei uskallettu jäädä siihen enää ja ajettiin 40 kilsaa kaupungista poispäin josta löytyi turvallisempi puskaparkki. Siitä säikähdettiin sen verran että lasten kanssa reissatessa ollaan oltu pääosin camping-alueilla.
Sellainen tärkeä huomautus noista autolautoista. Ne on kaikki enemmän tai vähemmän maksullisia ja busseille melko kalliita. Lautan rahastajalle ei kelpaa kortit, vain Norjan kruunut käteisenä kiitos. Lauttojen hintoja on esimerkiksi tuolla:
http://ruteinfo.ovds.no/no/velgrute.aspx
Nordkapin tunnelimaksua en ihan pikku googlettamisella löytänyt mutta mutu arvio aikoinaan selvitin sen, olisiko jotain 250-300 euroa meno paluu? Nordkapissa en ole itse bussilla käynyt mutta joku voisi kertoa joka tietää tuon maksupuolen.
Norja on hienå maa. Itse olen käynyt Norjassa 18 kertaa, joista bussilla 11 reissua. Parin viikon päästä lähdetään lasten kanssa käymään Å.ssa, Lofoottien kärjessä. Edellinen yritys vuonna 1996 epäonnistui Leknesissä kohdattuun myrskyyn, ei edes henkilöautolla arvannut matkaa jatkaa järjettömän sivutuulen ja tielle nousseen vesimassan takia.
Laitan tähän noita meidän matkakohteita eri vuosilta:
1986: Svolvaer Lofoten
1991: Tukholma-Oslo-Nordkapp
1996: Leknes, Lofoten
2004: Tromssa-Narvik
2004: Narvik, Ofoten
2005: Talvik, Alta
2005: Saltstraumen, Bodö
2006: Lyngen, Troms
2006: Alta-Tromssa-Skibotn
2006: Kautokeino-Karasjoki
2007: Elvegård, Andorja
2008: Gryllefjord, Senja
2008: Talvik, Alta
2009: Lyngen, Troms
2010: Offersöy, Lofoten
2010: Å i Lofoten
2011: Hilstad, Mo i Rana
2012: Hamningberg-Bygounes Varangen
Kummasti on tuo kulkurin ilmestyminen kuvioihin lisännyt matkailua. Seuraavalla retkellä tulee Volvoon hupiajoa ekat 50000km täyteen. Berlevåg ja Kirkkoniemi on vielä koluamatta, Mo i Ranassa käydään kyllä vielä kanssa ja ei se Trondheimikään ole kuin 1000km päässä kotoa. Piankos tuonne hurauttaa
Silti ikimuistoisin reissu tehtiin vuonna 1991 kun kaveri sai ajokortin, ajohaluja oli vaikka muille jakaa ja lomaakin viikko
Otettiin minun ikivanha 142 Volvo alle, ajettiin Limingasta Äänekoskelle kaverin kotiväen mökille. Äänekoskella linttavolvo huollettiin ja ajettiin Lohjalle, josta loput kamat peräkonttiin ja Turkua kohti. Laivalla yli Tukholmaan, ja sieltä yhtäsoittoa Osloon. Sen verran Ruotsissa pysähdyttiin että kustiin johonkin tosi isoon järveen, olisko ollut joku Vättern vai Vänern ja jatkettiin heti matkaa. Oslossahan me maalaispojat sitten eksyttiin pahemman kerran
Etsittiin Holmenkollenin hyppyrimäkeä jota ei löydetty, näkyi se mutta eipä sinne päästy. Lopulta jouduttiin Drammeniin, 40km Oslosta etelään jossa oltiin yötä. Siellä oli sellainen spiraalitunneli jota sitten ylösalas huvikseen rällättiin, 12 kierrosta per sivu
Sitte juolahti mieleen että kuinkahan vähällä Volvon B20 kulkee, tankattiin piripintaan, laitettiin 5 litraa varabensaa ja menoksi kohti pohjoista. Ajettiin jälleen "yhtä soittoa" ylöspäin kunnes 723km jälkeen bensa loppui, erään vuoren laelle. Vauhti kuitenkin piisasi alamäen puolelle ja rullattiin vielä 30km alas laaksoon ilman bensaa, suoraan huoltoasemalle mittarin viereen. Tulos kirjattiin, 6,7 litraa sadalle, kaikkien aikojen B20 ennätys! Ei edes isäpappa pystynyt samaan! Siitä ajettiin Skibotniin asti jossa rahat loppui, piti koukata Suomeen Sirkan kautta Ivaloon siskon appiukolle saunomaan ja pankissa käymään. Kaverin kanssa tuumittiin että ei vielä riitä reissaaminen, ei muutaku Lakselvin kautta Nordkappiin. Tällä välillä ajettiin lampaan päälle. Nordkapissa kova tuuli paiskaisi keskellä yötä Volvon takaluukun auki ja matkatavaroista menetettiin iso osa Jäämereen. Sitten Suomeen, Sodankylään ja kotiin. Reissussa tuli muistaakseni yli 6000 km eikä wanha uskollinen Volvokaan pettänyt kuin kerran. 3km ennen Sodankylää posahti eturengas,hyvä ettei vetäny suolle koko autoa. Rengas vaihdettiin. 2,5km ennen Sodankylää loppui bensa ja 1,5 km ennen Sodankylää Sodankylän Kesoililla piti murtautua autoon, avaimet jäi sisälle.
Retkeily jatkuu, aina on ollut kivaa