Lähtiessä asentelin vielä tankkijuttuja jota ei ehditty enää testaamaan. Siinä ne testattiin matkan edetessä. Ison säiliön kiinnitykset kokeiltiin tuhat kertaa kun routamontut hyppyyttivät bussia. Loikat olivat välillä sitä luokkaa että heikompi kapistus olisi hajonnut käsiin. Menomatkalla ihmeteltiin suomen lapin tyhjyyttä, siellä ei ole paljon mitään eikä ketään missään. Paitsi 50 kilsaa ennen Kilpisjärveä edellämme ajoi ruotsalaismies suomen tielaitoksen entisellä Nuffield-traktorillaan kohti rajaa, minne lie menossa
Perillä vuonon rannalla laitoimme bussin sähköpaikalle, vuokrasimme hyvän kuusimetrisen alumiiniveneen joka olikin ahkerassa käytössä. Kahdessa vuorossa kalastimme, vene olin vesillä yötä päivää koko viikonlopun. Hienoja hetkiä koimme kun auringonlaskun aikaan Hurtigruten risteilyalukset kohtasivat toisensa ja peräaalloissa ajelimme veneellä delfiinien pyöriessä veneen vierellä ja jopa alta sukeltelivat. Merikotkat lentelivät ja kissakalaa nostettiin veneeseen. Norjan kruununprinssi Haakon asusteli naapurimökissä, oli siellä laskettelureissulla. Haakon ajoi meidän veneellä. Reilu jätkä kun kilometrin keikasta tankkas 10 litraa bensaa. Aivan loistava reissu.
Kala söi silti kohtuullisen huonosti. Vaikka kalastuskeskuksessa oli 28 suomalaiskalastelijaa, mitään järkyttävän suurta saalista ei saatu. Suurin taisi olla 11 kilon turska ja 8 kilon kissakala. Pilkkiä pomputettiin pohjassa, vaappua vedettiin, pitkääsiimaa kokeiltiin ja perhoa heitettiin. Yritystä löytyi, sillä yhdelläkin porukalla oli vilkkuvalouistimia joita pudotettiin 400 metrin syvänteisiin toiveena jotain tekohampaan näköisiä olioita
Bussin perään nostettiin yhteensä noin sata kiloa seitiä, turskaa, kissakalaa, ruijanpallasta ja kampelaa. tiedossa on kalakeittoa vissiin ens kesään saakka Kalastettiin niin paljon että kun lähtö koitti vappuaamuna taas kello 7 ei kellään haluttanut enää merelle, vaikkakin viimeinen kalastajavuoro olikin tullut bussille vasta tuntia ennen.
Aamuhämärissä siis lähdettiin kohti suomea. Yhdessä mutkassa todettiin porukalla että löytyy ne jarrut norjalaisesta maitoautostakin kun bussi tulee vastaan kaiteiden välissä... Ajeltiin samoja teitä takaisinpäin ja jännättiin Skibotnin ja Suomen rajan välistä vuoristoajoa, tiedossa oli pitkiä yhtämittaisia nousuja ja jyrkkiä rotkoja. Pelko osoittautui ihan turhaksi, Volvo jaksoi kiipeillä vielä eläkepäiviläkin reippaasti mäet ylös eikä minkäänlaisia ongelmia ollut. Tie oli kapeaa mutta kun jokainen pysyi omalla puolella niin peilit ei kolissut
Sitä jätevesitankkia pelkäsin että pysyykö se kyydissä. 9 miestä käytti 5vrk vesivessaa ja muita vesijuttuja ja se oli aivan täynnä. Sitte siellä hypyytettiin niissä routamontuissa niin että tahtoi pöydät tyhjentyä ja kaapin ovet aukeilla. Mutta hyvin pysyi, ja kotona vasta tyhjennettiin se.
Paluumatkalla kirittiin 12 tuntiin Jäämereltä kotiin. Ei pidetty taukoja muuten kuin mitä kuskia vaihdettiin. Tällainen kunnon iso matkailuauto on loistava reissupeli kun porukka voi käveleskellä matkan aikana ja välillä mönkiä nukkumaan peräkamariin. Ruokaa laitettiin vauhdissa mikrossa ja onnistuipa se bussin siivoaminen ja imurointikin keskusimurilla Karesuvannon maisemien vilahdellessa ohi. Tuli se todistettua että mikroaaltouuni toimii kanttiaaltoinvertterillä.
Pellossa joimme porukalla munkkikahvit onnistuneen reissun päätteeksi. Simosta alkaen porukkaa pudoteltiin pysäkeille ja kotiin tultua olin reissuun ja etenkin bussiin erittäin tyytyväinen. Bussi pelasi täysin. Kilometrejä kertyi 1800 ja polttoainetta kului 370 litraa eli 20,5 litraa sadalle. Venekin vei 100 litraa
Nyt tuntuu että meillä on uusi auto sillä matkamittari pyörähti ympäri, en nyt osaa sanoa lähdetänkö toiselle, kolmannelle vai neljännelle miljoonalle kilometrille yrittämään. Veikkaus olisi että kaksi miljoonaa tuli täyteen.
Kaikenkaikkiaan loistoreissu, muut miehet olivat sitä mieltä etten saanut osallistua edes kuluihin, laitoin likoon reissubudjettiin 15 euroa
niin rupee kaasujalkaa kutittaa 