keikka jäämerelle

[housetruck]

20.7 päästiin illaksi lähtemään taipaleelle suuntana pohjoinen. Ensimmäinen yö kyläiltiin Lapinlahdella. Vettä tuli kaatamalla ja myös ikkunan pokasta sisälle tytön sänkyyn. Tunnelma alkoi jo synkistyä kun ensin epäilin vuotoa jostakin pellin saumasta ja koko seinän vettymistä. Kun uusi aamu valkeni irrottelin pari panelia ja totesin seinän kuivaksi. Vuoto siis vain ikkunan tiivisteessä ja sekin korjautui sikofleksillä Iisalmen Maksimakasiinin pihassa. Matka jatkui ja mieli oli korkealla. Seuraava yö oltiin Hailuodossa. Siitä edelleen kohti Tervolaa, jossa kyläiltiin. 23.7 matka jatkui pohjoiseen. Ennen Sodankylää alkoi syyläri vuotamaan. Ei mikään paha vuoto, korjautui jäähdytinsementillä kokonaan. 24.7 oltiin sevettijärvellä, jossa yövyttiin. Seuraavana aamuna Näätämöstä rajan yli Norjaan, pysähdys Neidenissä ja kohti Kirkkoniemeä. samana päivänä ajettiin vielä Bykeijan kalastajakylään, jonka tien varressa yövyttiin. Tuuli oli kova eikä itikoista ollut haittaa. Nuorgamin kautta tultiin taas kotimaahan, ajettiin Utsjoelle ja yöksi levikkeelle ennen Inaria. Levikkeen kohdalta lähti mukava retkeilyreitti pitkin järven rantaa. Vesikin oli uimalämpöistä. Sodankylästä ajettiin Kemijärvelle, missä huomattiin syylärin vuotavan nyt pahasti. Jostakin tietyömaan sorapätkästä oli lentänyt kivi suoraan syylärin pilliin, pilli läjään ja puhki. Nyt ei näyttänyt taaskaan hyvälle. Oli kuin pikkupoika olisi pissinyt säleikön läpi. Kotiin Rautavaaralle ajo pahasti vuotavalla syylärillä ei tuntunut mahdolliselle. Soitto Rovaniemen jäähdytinkorjaamoon jossa asiaan ottauduttiin tosissaan. Kaveri tilasi uuden kennon pikana seuraavaksi aamuksi ja me lähdimme nilkuttamaan 86 kilometriä kohti Rovaniemeä. Ennen lähtöä yritin pihdeillä nipistää vuotavan pillin littiin kahtapuolin ennen kiven tekemää reikää sillä tuloksella, että nyt se vuoti kolmesta kohdasta. En suosittele tätä konstia! Lämppäri täysille, jotta lämpimän ilman tulosta voi päätellä veden määrän systeemissä ja joka levikkeellä kippaamaan vettä syyläriin. Kiva ajaa lämppäri täysillä auringonpaisteessa, tuijottaa lämpömittaria ja hikoilla. Samaan aikaan Hymerimiehet vetää ohi ilmastoiduilla kieseillä...Yö levikkeellä ennen Rovaniemeä, aamulla uusi kenno paikoilleen ja eurot vaihtoivat omistajaa. Halpaa ei ollut, mutta vaihtoehdotkin oli vähissä. Jonkun valmiiksi vuotavan purkuosan olisi ehkä jostakin saanut, mutta loppuloma olisi mennyt sitä odotellessa pilalle. Kotona olisi voinut modifioida jonkun traktoritarvikesyylärin nokalle, mutta ei tienpäällä inspiroinut sekään vaihtoehto. Ja taas matka jatkui. Taivalkoskella yö levikkeellä, uitiin ja poimittiin lakkoja, jotka alkoivat jo kypsyä. Suomussalmen, Kuhmon ja Sotkamon kautta kotiin. Kaikesta huolimatta hyvä reissu. Matkalla mietin, että näissä vehkeissä olisi hyvä olla joko jäähdytysveden painemittari tai vedenkorkeuden osoitin, josta heti näkisi mahdollisen vuodon. Vanhoissa dieselvetureissa ja lättähatussa oli sellaset. Nimittäin jos vaikka alavesiletku ratkeaa, niin lämpömittarista ei ehdi huomaamaan välttämättä mitään ennenkuin katastrofi on jo tapahtunut. T-kappale letkuun, siitä letku ja läpinäkyvä putkenpätkä johonkin näkyvälle paikalle tai herkkä painemittari letkun päähän. Joku sellanen patentti olisi asiaa. Aikanaan vanhaan Transittiin laitoin samoista syistä painemittarin, joka nousi puoleen kiloon kun neste lämpeni. Jos viisari tipahti alas kesken ajon, oli syytä katsoa pellin alle. Enää ei muuten kivetkään säre syyläriä, laitoin puolen sentin reijillä olevan seulaverkon säleikön taakse. Mesen säleikkö kun on niin harva, että tuumanen kivi mahtuu lentämään läpi. Tällainen seikkailu.